Kädet nyrkkiin puristettuna ja hampaita kiristäen Masa yhä vain
juoksi. Ja kun ei enää jaksanut juosta, niin rupesi kävelemään.
Vastaan pidellen hän meni hämärästi tajuten asemansa vaarallisuuden.
Mutta meni kuitenkin. Niinkuin pallo, joka on viskattu vastatuuleen.
Vihdoin hän sai itsensä pysäytetyksi. Kohotti päätään ja katsoi ympärilleen, niinkuin se, joka on nukkuessaan siirretty toiseen paikkaan. Huomasi seisovansa vainiolla, keskellä auringon valossa kimaltelevaa maantietä. Koulukirjat kainalossa — —
Jos joku näkisi! säpsähti hän. Keskellä koulutuntia vainiolla koulukirjat kainalossa — —! Joku alkoi vaatia kääntymään takaisin. Mutta voi tulla joku vastaan, ennenkuin ehdit kouluun, sanoi toinen. Hän katsoi sinne päin ja näki, että kylästä tultiin hevosella. Äärimmäistä hätää huutava katse alkoi etsiä pelastumismahdollisuuksia. Ja vasta nyt hän huomasi seisovansa Ratulan riihen kohdalla, ja — oli samassa jo riihen edessä. Kiipesi kuin orava luuvan tikapuita, suljahti avonaisesta ovesta luuvaan ja jäi kynnysviereen makaamaan. Sydän löi ja keuhkot paljehtivat.
Kylästä tuleva hevonen ei kuitenkaan antanut hänen kauan maata. Hän siirtyi oven kohdalta syrjempään, nousi istualleen ja asettui oven pielestä katsomaan. Se tulikin jo ja hän tunsi sen. Se oli heidän Roima. Ja reessä oli isäntä ja Ratulan isäntä.
— Tulevatkohan tänne!
Jännittyneenä jäi Masa sitä odottamaan, samalla pälyillen olkilatoon, valmiina hyppäämään sinne heti, jos — —. Ohi he kuitenkin menivät kovasti jutellen. Eivät edes katsahtaneetkaan riiheen päin.
Masa vapautui ja puhkesi hytisevään nauruun.
Hän oli varma, että jos miehet olisivat tienneet hänen olevan luuvassa, niin ne olisivat tulleet ja ottaneet hänet mukaansa. Kaikki ihmisethän tänä päivänä etsivät häntä, kun on käräjät. Ja jos he tietäisivät hänen olevan täällä, niin ne tulisivat kaikki tänne. Mutta ne eivät saakaan tietää, kun isäntä ja Ratulan isäntäkään eivät tiedä. Käräjilläkin ne kyselevät häntä ja lähettävät jonkun hakemaan. Se menee Varsanniemeen. Siellä sanotaan, että hän on koulussa. Se menee sinne. Eikä häntä löydy sieltäkään. Eikä kukaan tiedä, missä hän on.
Oli hyvä, ettei hän mennyt tänään kouluun! Olisivat sieltä hänet löytäneet. Mutta nyt eivät löydä mistään. Ei vaikka kuinka hakisivat!
Masaa nauratti niin, että täytyi panna käsi suun eteen, ettei vain kukaan kuulisi.