Tuleekohan se tänne, vai ottaako se ruumenia ruumensuojasta? ajatteli
Masa. Kohoavasta vihellyksestä hän ymmärsi, että luuvaan se tulee.
Yht'äkkiä vihellys katkesi ja kuului hiljainen älähdys.
Masa tiesi, että nyt se on luuvan ovella. Hän kyyristyi syvemmälle olkiin.
— Mikäs per—? kuului luuvan ovelta hiljainen ihmettely. Kuka —?
Vähään aikaan ei kuulunut muuta kuin hengittelyä. Sitten kuului ihmettelevä hengähdys ja jotain liikettä.
— Ämmä aa saari, kuului sitten.
Se on löytänyt minun kirjani, säikähti Masa ja yritti painua lattian sisään.
— Mikäs saakeli nyt oikein on? kuului luuvan ovelta vapautuneesti.
Hoi! Onko siellä ketään? Hei?
Masa tunsi äänestä, että se on Ratulan Jussi.
— Hoi! huusi Jussi vielä. Sitten hän kuului tulevan luuvaan ja menevän yli lattian olkiladon ovelle.
— Hoi! Onko siellä ketään? huusi Jussi olkilatoon. Kuunteli hetkisen ja tuli takaisin ihmetellen, että: "mikäs mikäs — mikäs nyt oikein on?"