* * * * *
Masa näki unta.
Jukkaa ahdistivat sudet. Hän, Masa makasi sängyssä heidän omassa tuvassa ja kuuli, kun Jukka jyskytti porstuan oveen ja parkuen huusi ovea avaamaan. Hän yrittikin mennä, mutta ei päässyt sängystä minnekään. Jo kuuluu susien ulvonta ja askelten kahina, kun ne tulevat metsästä. Jukka parkuu ja hänkin yrittää edes huutaa, mutta ei saa sitäkään tehdyksi. Silloin kuuluu, kun sudet hyökkäävät Jukan kimppuun, niin että tuvan seinä jysähtää.
Siihen Masa heräsi.
Silmät pyöreinä katseli hän sivuilleen. Muisti missä on ja heristi korviaan.
Kuului kuin hiljaista viheltelyä ja jonkinlaista kahinaa.
— Tpruu — Seiso s—na, räjähti sitten.
Masa ihan ponnahti koholle, haparoitsi käsillään ja painui jälleen olkiin.
Siellä on joku riihen edessä. Tuleekohan se tänne?
Jännittyneenä jäi hän kuuntelemaan, ja kuuli selvään, kuinka siellä joku asetteli rekeä. Nyki ja ähki. — Nyt ähkiminen loppui. Sen sijaan alkoi kuulua viheltämistä.