Masa seisoi kuin sakeassa sumussa siinä kamarin oven ja sängyn jalkopään kulmauksessa, johon emäntä hänet tyrkkäsi. Hämärästi hän kuuli, kun isäntä porstuassa mellasti Rikulle, ja hämärästi hän näki, kun emäntä pöydän luona pyyhki voita kipeälle kädelleen ja Mikku pyöri ympärillä kysellen:
— Onko äitin täti pipii?
Hämärästi näki Masa senkin, kun isäntä tuli tupaan sellaisella touhulla, ettei ollenkaan huomannut häntä. Vasta turkit naulaan saatuaan hän emännän käden voitelupuuhatkin huomasi.
— No — mikäs sun käteesi on tullut? kysyi ja etusormella ohjaten syöksäytti liman nenästään lattialle, hankasi sen siitä saappaansa pohjaan ja sormiaan housunkaulukseen pyyhkien meni emännän luo.
Emäntä vain naurahteli eikä tehnyt mitään selkoa. Eikä Mikkukaan osannut sanoa muuta kuin:
— Äitin on täti pipii.
Vähitellen sai isäntä kuitenkin selville, mitä tuvassa oli tapahtunut.
— No — missäs se Masa nyt on? tohahti hän ja samassa jo huomasikin
Masan.
Pitkin ja painavin askelin harppasi hän Masan luo.
— Sun veljesi tapettiin Korpisessa, eikä siitä joudu kukaan kärsimään. Sua ei meillä tapeta. Mutta Ratulainenkin sanoi, jotta mun pitää tehdä sinusta mies. Ja minä teen! Sä et saa meillä oppia mitään huonoja konsteja, jylisi isäntä ja molemmin käsin vanui Masan tukkaan.