Ilmeisesti Fred ja Charley olivat kertoneet heidän käyneen Hiidenpurnussa ja taistelleen Simsonin joukkoa ja Kalaliigaa vastaan. Huojennusta tuntien hän kuuli kellon lyövän yhdeksää ja astui koulutaloon kaikkien poikien luodessa häneen ihailevia silmäyksiä. Katselivatpa tytötkin häntä, mutta arastellen ja säikkyneinä — Joesta tuntui, että juuri siten he olisivat katselleet Danielia, kun tämä astui esiin jalopeurain luolasta, tai Daavidia, joka oli suoriutunut Goliatista. Tämä sankarinpalvonta teki häneen vastenmielisen vaikutuksen; hän tunsi itsensä kiusallisen itsetietoiseksi, mutta toivoi samalla, että koulutoverit olisivat vaihtelun vuoksi kääntäneet katseensa toiseen suuntaan.
Ja pian he sen tekivätkin. Luokalla jaettaessa isoja paperiarkkeja, nousi neiti Wilson, aineen opettaja (tuiman näköinen nuori nainen, joka kulki tietään maailman halki kuin olisi vaeltanut jaädytyshuoneessa ja lämpimimpinäkin päivinä oli luokassa vaippaan tai päällysnuttuun verhoutuneena), ja kirjotti taululle suuren roomalaisen ykkösen "I". Jok'ikinen silmä, viisikymmentä paria, kiintyi odottavana hänen käteensä, ja huoneessa oli haudanhiljaista.
Roomalaisen ykkösen alapuolelle hän kirjotti:
"a) Mitkä olivat Drakonin lait? b) Minkä vuoksi muuan ateenalainen puhuja sanoi, että niitä ei oltu kirjotettu musteella, vaan verellä?"
Neljäkymmentä yhdeksän päätä painui kumaraan, ja neljäkymmentä yhdeksän kynää kulkea rapisi vilkkaasti paperiarkkeja pitkin. Ainoastaan Joen pää pysyi pystyssä, ja hän tuijotti tauluun niin ymmällään, että neiti Wilson, joka kakkosen kirjotettuaan sattui vilkaisemaan olkansa ylitse, pysähtyi katselemaan häntä. Sitten opettaja kirjotti:
"a) Miten aiheutti Ateenan ja Megaran Salamis saaresta käymä taistelu Solonin uudistukset? b) Millä tapaa ne erosivat Drakonin laeista?"
Hän kääntyi jälleen katsomaan Joe Bronsoniin. Tämä tuijotti tauluun yhtä ymmällään kuin ennenkin.
— Mikä sinua vaivaa, Joe? hän kysyi. — Eikö sinulla ole paperia?
— On kyllä, poika vastasi ja alkoi masentuneena terottaa lyijykynäänsä.
Hän veisti siihen terävän kärjen. Sitten hän teki kärjen vieläkin terävämmäksi. Ja lopulta hänen onnistui ääretöntä kärsivällisyyttä käyttäen saada se ihan ihmeteltävän teräväksi. Useat luokkatovereista kohottivat rapinan kuullessaan kummastellen päätään. Mutta sitä ei Joe huomannut. Hän oli liiaksi syventynyt kynäänsä terottamaan ja hautomaan ajatuksia, jotka olivat perin kaukana sekä kynän terottamisesta että Kreikan historiasta.