— Hyvä tai ei, mutta suunsa hän saa pitää, murisi toinen tulijoista, joka ei ollut vielä puhunut. Ja hän tuijotti tuimasti poikaan.
— Mutta sanoppas, tiedusteli toinen mies, kuinka saalis jaetaan? Bill ja minä saamme tietysti hyvän osuuden.
— Salama saa yks osa, kolmas osa, niinkuin sanotan; sitten me jaka loppu viiten osan. Viis miest, viis osa. Se on oiken.
Ranskan Pekka väitti itsepintaisesti ja mongertaen, että Salamalla oli kolmihenkisen miehistön oikeus, ja vetosi kannatusta saadakseen Friskon poikaan. Mutta tämä jätti heidät riitelemään asiasta ja ryhtyi kahvia keittämään.
Koko kinastelu oli Joesta käsittämätön. Sen verran hän kuitenkin ymmärsi, että riita oli aiheutunut hänestä. Lopulta Ranskan Pekka pääsi voitolle; tulokkaat taipuivat pahasti muristuaan. Kun kahvi oli juotu, lähti koko miehistö kannelle.
— Pysyttele sinä peräpuolella poissa jaloista, kuiskasi Friskon poika Joelle. — Kyllä minä opetan sinua tuntemaan köysiä ja taljoja sen verran kuin tarvitaan, kun ei satu olemaan pahaa kiirettä.
Joen sydämen täytti äkkiä kiitollisuus, sillä hän tunsi hädän tullen saattavansa toivoa apua ainoastaan Friskon pojalta, eikä keltään muulta aluksessa olevalta. Hänessä alkoi jo herätä vaistomainen, epämääräinen vastenmielisyys Ranskan Pekkaa kohtaan.
Taljat alkoivat kitistä, ja suunnaton isopurje kohosi hänen päänsä yläpuolelle yön pimeyteen. Bill irrotti etutouvin ja Cockney peräköyden, Friskon poika nosti halkaisijan, sillä välin kun Ranskan Pekka väänsi peräsintä. Niin Salama sai tuulta purjeisiinsa ja liukui keskiväylää kohti. Joe kuuli sanottavan, ettei sivulyhtyjä pitänyt panna paikoilleen ja että oli tähysteltävä tarkoin. Hän ei kuitenkaan käsittänyt muuta, kuin että siten rikottiin purjehdussääntöjä vastaan.
Oaklandin rantavalot alkoivat liukua ohitse. Pian saattoi huomata tummia rämepaikkoja telakoiden ja hämärinä häämöttävien laivojen välimailla, ja siitä Joe tiesi, että alus suuntausi San Franciskon lahtea kohti. Tuuli puhalsi pohjoisesta leppeästi, ja Salama halkoi hiljaa väylää, jota maa piiritti kaikilta puolin.
— Minne me lähdemme? Joe kysäisi Cockneyltä, koettaen olla ystävällinen ja samalla uteliaisuuttaan tyydyttääkseen.