— Oh, tämän Bill veljen pitäisi vain noutaa vähän tavaroita tehtaastaan, selitti arvon mies varsin häikäilemättä.
Joen mielestä Bill näytti peräti eriskummalliselta ollakseen oikein tehtaan omistaja. Mutta hän oli valmis kuulemaan oudompiakin seikkoja tässä uudessa maailmassa, eikä sen vuoksi virkkanut mitään. Hän oli jo paljastanut tietämättömyytensä Friskon pojalle puhuessaan etukannen katoksesta, eikä häntä haluttanut enää joutua naurun alaiseksi.
Hetken kuluttua hänet lähetettiin kajuuttaan lamppua sammuttamaan. Salama kääntyi tuuleen ja alkoi pyrkiä pohjoista kohti. Kaikki olivat ääneti, vain silloin tällöin Bill ja kapteeni vaihtoivat jonkun sanan kuiskaten. Lopulta alus pyörähti päin tuulta, ja halkaisija ja isopurje laskettiin varovaisesti.
— Ankkuritouvi lyhyeksi, Ranskan Pekka komensi kuiskaten Friskon pojalle, joka siirtyi keulaan ja laski ankkurin hellittäen touvia mahdollisimman vähän.
Salaman vene vedettiin aluksen viereen ja samaten pikku pursi, missä molemmat vieraat olivat saapuneet.
— Pitäkää huolta siitä, ettei tuo penikka rupea tyhmyyksiä tekemään, komensi Bill matalalla äänellä, laskeutuessaan tovereineen omaan purteensa.
— Osaatko soutaa? kysäisi Friskon poika, kun he astuivat toiseen veneeseen.
Joe nyökkäsi.
— Ota sitten airot, mutta älä kolistele.
Friskon poika tarttui toiseen pariin, Ranskan Pekka asettui perää pitämään. Joe havaitsi, että airoissa oli köysisuojustimet ja että hankaimetkin olivat peitetyt nahalla. Oli mahdotonta synnyttää kolinaa, ellei vetänyt harhaan, ja Joe oli oppinut välttävästi soutamaan Merrit-järvellä [pienehkö luonnonjärvi San Franciskon lounaislaidassa — Suom. huom.]. He seurasivat ensimmäisen veneen vanavedessä, ja sivulle vilkaistessaan hän huomasi, että kuljettiin maasta ulospäin työntyvän satamalaiturin reunamitse. Laituriin oli ankkuroitu kaksi laivaa, joiden mastolyhdyt paloivat kirkkaasti, mutta he pysyttelivät valopiirin ulkopuolella. Friskon pojan käskevä kuiskaus saattoi Joen lopettamaan soutunsa. Sitten veneet livahtivat aaveiden tavoin pienen lahden pohjukkaan, ja he nousivat maihin.