Joe katseli häntä äkillisen kunnioituksen valtaamana. Hän käsitti, mitä suunnattomia mahdollisuuksia tuossa miehessä piili, ja suri sitä, että niitä oli niin kurjasti tuhlattu. Varas ja rosvo! Tuona hetkenä Joen mielessä leimahti totuuden välähdys, hän aavisti elämän menestyksen ja tappion salaisuuden. Elämä siirsi syrjään esiripun, jotta hän saisi lukea siitä kuin kirjasta ja ymmärtää. Puna-Nelsonin kaltaisista aineksista luotiin sankareita; mutta heillä oli, mitä häneltä puuttui — valitsemiskykyä, mielen tasaisuutta, hengen tervettä hillitsemisvoimaa, lyhyesti sanoen juuri niitä ominaisuuksia, joista isä oli niin usein hänelle "saarnaillut".
Nämä ajatukset täyttivät Joen mielen silmänräpäyksen ajan. Sitten Peura lennähti pilviä kohti ja kiisi heidän keulansa editse mahtavan aallon harjamalla.
— Se villi miäs! Se villi miäs! huusi Ranskan Pekka hämmästyneenä katsellen. — Se usko, että hän voi kiippa! Hän kuale! Me kaikki kuale! Hän täytty keenty. Oh, se hullu, se hullu!
Mutta aika oli täpärällä, ja Puna-Nelson uhmasi vaaraa. Oikealla hetkellä hän kiippasi isonpurjeen toiselle laidalle ja käänsi jälleen tiukasti päin tuulta.
— Nyt se tulee! Pidä varasi ja hyppää veneeseen! huusi Friskon poika
Joelle.
Peura hurahti heidän peräpuolitseen kallistuen niin, että kajuutan akkunat peittyivät veteen, ja laskien niin läheltä, että yhteentörmäyksen välttäminen näytti melkein mahdottomalta. Mutta vellova vesi heitti molemmat alukset erilleen. Nähdessään yrityksen epäonnistuneen Puna-Nelson valmistausi heti toiseen. Peräsin työnnettiin sivulle, Peura pyörähti kuin takajaloilleen kohoten ja heilautti täten isonpurjeen puomin lähemmäksi Salamaa. Ranskan Pekka oli likinnä sitä, eikä tämä otollinen tilaisuus kestänyt silmänräpäystä kauempaa. Hän ponnahti ilmaan kissan lailla tarttuen molemmin käsin aliköyteen. Sitten Peura syöksähti edelleen kastaen hänet joka heilahduksella mereen. Mutta hän piteli yhä kiinni ja laahautui alusta kohti joka kerta, kun kohosi jälleen ilmaan, kunnes saattoi pudottautua istuma-aukkoon, juuri kun Puna-Nelson valmistautui uudistamaan liikkeensä.
— Nyt on sinun vuorosi, virkkoi Friskon poika.
— Eipä, sinun vuorosi, Joe vastasi.
— Mutta minä olen tottuneempi merellä, Friskon poika väitti.
— Ja minä osaan uida yhtä hyvin kuin sinäkin, toinen intti.