"Kaikki", keskeytti Fulualea, "paidat ja kuunarit, ne kuuluvat kuninkaalle".
"Rohkeastihan te kahmitte, Cornelius", mutisi Grief. "Tämähän on selvää merirosvousta. Te kaappasitte alukseni antamatta minulle tilaisuutta…"
"Tilaisuutta? Vast'ikäänhän te kieltäydyitte maksamasta sakkojanne."
"Mutta silloinhan se jo oli kaapattu."
"Niin olikin. Enkö minä tiennyt, että te kieltäytyisitte? Selvä peli eikä mitään vääryyttä tehtynä. Oikeus, se kirkas tähti, jonka hohtavan alttarin ääressä Cornelius Deasy — eli Fulualea, oikeammin — aina palvoo… Laittakaapa luunne täältä tai lähetän palatsikaartin kimppuunne. Uiliami, tämä on hurja mies. Kutsu kaarti."
Uiliami puhalsi pilliä, joka kookosrihmassa riippui hänen paljaalla rinnallaan. Grief tavoitti kiukkuisesti Corneliusta, mutta tämä livahti Uiliamin kookkaan olemuksen taa. Toistakymmentä polyneesialaista, seitsemättä jalkaa mitaltaan, tuli juosten palatsitietä ja asettui komentajansa taakse.
"Saatte mennä, herra kauppias", määräsi Cornelius. "Kohtauksemme on päättynyt. Huomenna käsittelemme oikeudessa tätä juttuanne. Te tulette täsmälleen kello 10 palatsiin vastaamaan syytöksiin väkivallasta, loukkaavasta ja rikollisesta puheesta, hyökkäyksestä ylintä virkamiestä vastaan tarkoituksella haavoittaa, ruhjoa ja rampauttaa, karanteenirikoksesta, satamasäännösten rikkomisesta ja törkeästä tullipetoksesta. Aamulla, hyvä herra, aamulla istutaan oikeutta, silloin kuin leipähedelmä putoaa. Ja herra armahtakoon teidän sieluanne."
4.
Ennen oikeuden istunnon alkua pääsivät Grief ja Peter Gee Tui Tulifaun puheille. Kuningas lojui puolenkymmenen päällikön seurassa matoilla avocado-puitten varjossa palatsin puistossa. Vaikka oli aikainen aamu, olivat palatsitytöt jo täydessä toimessa kaadellen viinaryyppyjä. Kuningas ilmaisi ilonsa nähdessään vanhan ystävänsä Davidin ja oli pahoillaan, että oli joutunut riitaan uusien määräysten takia. Mutta hän vältti visusti keskustelua niistä asioista. Kaikki kiristyksen alaisiksi joutuneiden kauppiaiden vastalauseet hän huuhtoi alas tarjoamalla viinaa.
"Ottakaa ryyppy", kuului hänen yhä uudistuva vastauksensa, vaikka kerran häneltä pääsi huomautus, että Auringon Sulat oli ihmeellinen mies. Eivät olleet palatsin asiat olleet koskaan niin hyvällä kannalla. Ei koskaan ollut niin paljoa rahaa ollut valtiorahastossa eikä niin paljoa viinaa liikkeellä. "Hyvin olen mielistynyt tähän Fulualeaan", päätti hän. "Ottakaa ryyppy!"