"Täytyy päästä irti tästä ryypyttelemisestä", kuiskasi Grief Peter Geelle, "tai olemme pian käkinä mekin. Tietysti tässä voidaan syyttää murhapoltosta, harhaoppisuudesta, kaatuvataudista tai mistä vain, ja täytyy olla täydellä järjellään."
Heidän lähtiessään kuninkaan kartanoista näki Grief vilahdukselta Sepelin, kuningattaren. Sepeli silmäili sivultapäin kuninkaallista puolisoaan ja tämän ryyppytovereita, ja hänen kasvojensa ilmeen nähtyään Grief oli menettelytavasta selvillä. Mitä tehtävissä olikaan, tämän kautta se oli tapahtuva.
Suuren palatsin toisessa kulmauksessa istui Cornelius oikeutta. Hän oli aloittanut aikaisin, koskapa Griefin ja Peter Geen tullessa oli Willie Smeen asia jo päätöksessä. Läsnä oli myös koko kuninkaallinen armeija, paitsi mitä oli takavarikoituja aluksia vartioimassa.
"Astukoon vastaaja esille", sanoi Cornelius, "ja kuulkoon tuomioistuimen kohtuullisen ja oikean tuomion hänen asemassaan olevalle miehelle sopimattomasta käytöksestä. Vastaaja selittää, ettei hänellä ole rahaa. Hyvä. Ikävä kyllä ei meillä ole vankilaa. Sen takia ja vastaajan köyhyyden johdosta päättää oikeus, että hän sakkonaan suorittakoon valkoisen silkkipaidan, samanlaisen kuin on hänen yllään juuri nyt."
Cornelius viittasi muutamille sotilaille, jotka johtivat merimiehen puun taa, ja kun hän sieltä palasi, oli mainittu vaatekappale hänen yltään kadonnut ja hän istahti Griefin viereen.
"Mistä olit syytettynä?" kysyi Grief.
"Hitto vie jos tiedän. Mitä rikoksia te olette tehnyt?"
"Seuraava juttu", sanoi Cornelius kaikkein ylilaillisimmalla äänellään. "David Grief, vastaaja, nouskaa seisomaan. Oikeus on tutkinut asiaa ja lausuu seuraavan tuomion… — Suu kiinni!" ärjäisi hän, kun Grief yritti keskeyttää. "Ei ole oikeuden tarkoituksena laskea ylimääräistä kuormaa vastaajan hartioille, ja oikeus käyttää tilaisuutta varoittaakseen vastaajaa sopimattomasta käytöksestä. Avoimesta ja julkisesta satamasäännösten rikkomisesta, karanteenin laiminlyömisestä ja laivausmääräysten huomioonottamattomuudesta julistetaan täten hänen kuunarinsa Caritani takavarikoiduksi ja myydään Fitu-Ivan hallituksen laskuun julkisella huutokaupalla kymmenen päivän kuluttua tästä päivästä, kaikkine varustuksineen ja lasteineen. Mieskohtaisista rikoksista, väkivaltaisesta käytöksestä ja katumetelistä sekä maan lakien julkeasta halveksimisesta vastaaja vetäköön sakkoa sata puntaa ja viisitoista laatikkoa viinaa. En kysy teiltä, onko teillä mitään sanottavaa. Mutta tahdotteko maksaa? Se on kysymys."
Grief pudisti päätään.
"Sillä välin", jatkoi Cornelius, "olette julistettu vangituksi. Ei ole vankilaa, mihin teidät sulkisi. Vielä on oikeuden tietoon tullut, että aikaisin tänä aamuna on vastaaja omavaltaisesti ja laittomasti lähettänyt kanakkimiehensä kalastamaan aamiaiseksi. Tämä on tunkeutumista Fitu-Ivan kalastajaväen oikeuksien alalle. Kotimaista tuotantoa on suojattava. Tätä rikosta oikeus pitää erittäin vakavana, ja jos sitä vielä yritetään uusia, niin rikkoja ja hänen kaikki toverinsa tuomitaan pakkotyöhön tämän kaupungin katujen parempaan kuntoon saattamiseksi. Oikeuden istunto on päättynyt."