Heidän lähtiessään palatsista Peter Gee nyhjäisi Griefiä kylkeen, että tämä katsoisi, kuinka Tui Tulifau rötkötti matolla ja merimiehen silkkipaita vyötti hänen lihavuuttaan.
5.
"Selvä juttu", sanoi Peter Gee heidän neuvotellessaan Jeremian talossa. "Deasy on saanut kootuksi melkein kaiken rahan. Pitäessään kuningasta jatkuvasti päihtyneenä hän kaappaa meidän aluksemme. Niin pian kuin saa asiansa kuntoon, hän pistää pillit pussiin ja lähtee joko teidän laivallanne tai minun."
"Hän on katala olento", selitti Jeremia, vaikeni puhdistaakseen lasejaan ja jatkoi sitten: "Hän on roikale ja kiristäjä. Häntä pitäisi iskeä kuolleella sialla."
"Oikein sanottu", sanoi Grief. "Häntä on iskettävä kuolleella sialla. Jeremia, enpä hämmästyisi, jos te olisitte se mies, joka häntä läimäyttää sillä kuolleella sialla. Valitkaakin hyvin kuollut. Tui Tulifau on rantavarastossa, avauttamassa skottilaislaatikkoani. Minäpä pistäyn sill'aikaa palatsissa punomassa keittiöpolitiikkaa kuningattaren kanssa. Laittakaa te hyllyillenne tavaraa varastosta. Minä myyn teille, Hawkins. Lähtekää kaikki kauppaamaan, myykää paperista vain. Minä korvaan tappiot. Jollen erehdy, on täällä kolmen päivän kuluessa kansankokous tai vallankumous. Te, Jeremia, lähetätte lähettejä ympäri saaren kalastajille ja maanviljelijöille sekä vuorten vuohimetsästäjillekin ilmoittamaan, että kolmen päivän päästä on kokous."
"Entä sotilaat?" kysyi Jeremia.
"Minä pidän niistä huolen. Eivät ole saaneet kahden kuun palkkaa. Sitäpaitsi Uiliami on kuningattaren veli. Älkää panko hyllyille paljoa kerrallaan. Niin pian kuin sotilaat tulevat paperirahoineen, lakatkaa myymästä."
"Silloin ne polttavat varastot", sanoi Jeremia.
"Polttakoot. Kuningas Tulifau maksaa, jos polttavat."
"Maksaako hän paidastanikin?" kysyi Willie Smee.