"Se on teidän keskinäinen asianne", vastasi Grief.
"Paita alkaa jo revetä selästä", valitti mies. "Huomasin sen, kun hän ei vielä ollut sitä pitänyt yllään kymmentä minuuttia. Ja minä kun maksoin siitä kolmekymmentä shillinkiä ja kerran vain sain pitää päälläni."
6.
"Oikein puhut, David", sanoi kuningatar Sepeli. "Tämä Fulualea on tuonut hulluuden mukanaan, ja Tui Tulifau hukkuu viinaan. Jos hän ei hyväksy suurta kansankokousta, niin pieksän häntä. Häntä on helppo pieksää, kun hän on päissään."
Hän kohotti nyrkkinsä, ja niin suuret olivat hänen amatsonisuhteensa ja sellainen hänen ilmeensä, että Grief ymmärsi kokouksen tulevan kutsutuksi. Siinä määrin oli Fitu-Ivan kieli Samoan kielen tapaista, että hän puhui sitä kuin alkuasukas.
"Ja sinä, Uiliami", sanoi hän, "olet huomauttanut, että sotilaat ovat vaatineet rahaa sekä kieltäytyneet ottamasta Fulualean tarjoamia papereita. Käske heidän ottaa paperia ja pidä huolta, että saavat palkkansa huomenna."
"Miksi rettelöidä?" vastusti Uiliami. "Kuningas on hurmaavassa humalassa. Paljon rahaa on rahastossa. Ja minä olen tyytyväinen. Talossani on kaksi laatikkoa viinaa ja paljon tavaraa Hawkinsin varastosta."
"Mikä sika sinä olet, veljeni", räjähti kuningatar. "Eikö David ole puhunut? Eikö sinulla ole korvia? Kun viinat ja tavarat ovat sinulta kuluneet eikä tule enää kauppiaita satamaan, ja Auringon Sulat on purjehtinut Levukaan vieden mennessään kaiken rahan Fitu-Ivalta, mitä silloin teet? Ja rahaa on vain kulta ja hopea; paperi on pelkkää paperia. Minä sanon sinulle, että kansa napisee. Ei ole kalaa palatsissa. Jamssijuuret ja makeat perunat näyttävät kadonneen maasta, sillä niitä ei tule. Vuorelaiset eivät ole lähettäneet yhtään villivuohta viikkoon. Vaikka Auringon Sulat pakottaa kauppiaita ostamaan kopraa vanhaan hintaan, ei kansa myy, sillä eivät halua paperirahaa. Tänäänkin olen lähettänyt lähettejä kahteenkymmeneen taloon. Ei ole munia. Onko Auringon Sulat tukkinut kanat? En tiedä. Tiedän vain, että munia ei ole. Hyvä se, että ne, jotka paljon juovat, syövät vähän, sillä muutoin olisi palatsissa nälkä. Sano sotilaillesi, että ottavat palkkansa. Ottakoot sen paperirahassa."
"Ja muista", varoitti Grief, "että vaikka kaupoissa myydään tavaraa, niin sotilaiden tullessa papereineen niitä ei oteta vastaan. Ja kolmen päivän päästä on kansankokous, ja Auringon Sulat on oleva niin kuollut kuin kuollut sika on."
7.