"Me tahdomme nähdä sen järjestelmän toimivan", ratkaisi hän. "Kansa on tullut kaukaa."
"Vaaditko minua maksamaan nämä hyvät rahat pois?" mutisi Deasy hiljaa kuninkaalle.
Sepeli kuuli sen ja ärähti niin kiukkuisesti, että kuningas säikähti ja vetäytyi vaistomaisesti poispäin hänestä.
"Älä unohda sikaa", kuiskasi Grief Jeremialle, joka nousi.
Käskevällä kädenliikkeellä hän tyynnytti äänten nousevan kohun. "Vanha ja kunniakas Fitu-Ivan tapa oli", sanoi hän, "että kun joku todistettiin ilkityöntekijäksi, hänen raajansa lyötiin nuijalla poikki ja hänet pantiin matalaan veteen haikalain ruoaksi. Ikävä kyllä tämä tapa on nyt poissa käytännöstä. Mutta onpa meillä toinen vanha ja kunniallinen tapa. Kaikki sen tunnette. Kun joku on todistettu varkaaksi ja valehtelijaksi, on häntä lyötävä kuolleella sialla."
Hän pisti oikean kätensä vasuun, ja silmälasien puutteesta huolimatta löytyi sieltä pian kuollut sika, joka kiiti suoraa päätä Deasyn kaulaa kohti. Ja sellaisella voimalla sattui heitto, että hän kaatui istuvasta asennosta kyljelleen. Ennenkuin hän pääsi ylös, oli Sepeli, sadankuudenkymmenen naulan painoiselle naiselle odottamattoman nopeasti, iskenyt hänen kimppuunsa. Toisella kädellä hän kahmaisi miestä kauluksesta kiinni ja toisella sieppasi sian sekä antoi hänelle hyvän saunan koko kuningaskunnan ääneensä osoittaessa suosiotaan.
Tui Tulifaulla ei ollut muuta neuvoa kuin pitää hyvää naamaa suosikkiaan löylytettäessä, ja hänen lihakasansa röhötti taapäin matoilla hytkyen valtavan naurun pinteissä.
Kun Sepeli heitti sekä sian että miehen, otti tuulenpuolen puhuja raadon käsiinsä. Cornelius oli kavahtanut käpälilleen ja alkanut juosta, mutta pakaroille sattunut raato sai hänet kompastumaan. Kansa ja armeija yhtyivät nyt riemuiten leikkiin. Mihin rahaministeri kääntyikään, joka taholta iski häntä sianraato. Hän loikki kuin säikähtynyt jänis avocadojen ja palmujen keskellä. Käsin ei häneen koskettu, ja hänen vainoojansa väistyivät hänen edestään. Mutta yhä he ahdistivat ja koko ajan lenteli sika niin nopeasti kuin kädet sen ennättivät siepata.
Kun ajo häipyi rantatien mutkan taa, johti Grief kauppiaat kuninkaalliseen rahastoon, ja päivä oli loppuun kulunut, kun viimeinen fitu-ivalainen seteli oli vaihdettu kovaan rahaan.
8.