"Mitä varten?"
"Luuletteko kuolleita sikoja kasvavan puussa? Kymmenen shillinkiä siitä kuolleesta siasta on viety kirjoihin."
Cornelius kumarsi myöntyvästi ja sanoi väristen: "Olen kiitollinen siitä, ettei se ollut viidentoista eikä kahdenkymmenen shillingin sika."
VIII.
PARLAYN HELMET.
1.
Peräsimessä oleva kanakki kiersi ratastaan nopeasti, ja Malahini puski suoraan tuulen silmään ja kohosi tasakölilleen. Isopurje tyhjeni, sen reivinuorat rapsuttivat ja puomiköydet siirtyivät, ja pian se kallistui toiselle kyljelleen tuulen täyttäessä purjeen jälleen. Vaikka aamu oli aikainen ja tuuli navakka, olivat kannella oleskelevat viisi valkoista miestä vähissä pukimissa. David Grief ja hänen englantilainen vieraansa, Gregory Mulhall olivat vielä yöpukimissa, paljaat jalat pistettyinä kiinalaisiin työtohveleihin. Kapteeni ja perämies olivat ohkaisissa aluspaidoissa ja purjekangashousuissa, päällysmiehen pitäessä käsivarrella aluspaitaansa, jota ei näyttänyt välittävän vetää päälleen. Hiki helmeili hänen otsallaan, ja hän näytti tarjoavan paljasta rintaansa kuin janoissaan tuulelle, joka ei antanut viileyttä.
"Painostavaapa on näin tuuliseksi", selitti hän.
"Ja mitä se tekee lännessä? Sitä en jaksa käsittää", jatkoi Grief ylimalkaista tarinoimista.
"Ei se pitkää aikaa kestä eikä ole kauan ollutkaan siellä", sanoi Hermann, hollantilainen perämies. "Koko yön on vain kiertänyt kaikkia suuntia — viisi minuuttia siellä, kymmenen täällä, tunnin jossakin päin ja neljänneksen toisaalla."