"Jos sellaista on tapahtunut, niin en minä ainakaan ole kuullut siitä puhuttavan. Mutta sehän on vain pelkkä teoria — se ilmalla eläminen. Se olisi hienoa, vai kuinka? Luonnollisesti se saattaa olla mahdotonta — on hyvin luultavaa, että se on mahdotonta. En ole epäkäytännöllinen, näetkös. En unohda milloinkaan olevaisuutta. Kun teen lentoretkiäni tulevaisuuteen, lasken aina lankaa taakseni, jotta osaan palata sieltä."
Luulenpa, että "luonnonihminen" oli leikinlaskija…
Missään tapauksessa hän ei ollut yksipuolinen. Ellei ollut saatavissa muuta ruokaa kuin lihaa, hän söi lihaa — jos esimerkiksi oli vankilassa tai jollakin laivalla ja pähkinät ja hedelmät olivat loppuneet. Eikä hän ollut jäykistynyt muihinkaan kaavoihin — lukuunottamatta auringonkylpykysymystä.
"Laske ankkurisi missä tahansa, ja jos sielusi on rannaton, pohjaton meri eikä ankkalammikko, niin ankkurisi jää kyntämään. Näetkös, minun ankkurini kyntää aina. Koetan edistää ihmiskunnan terveyttä ja kehitystä ja aina saada ankkurini kyntämään siihen suuntaan. Ne molemmat seikat näet merkitsevät minulle samaa. Ja se on pelastanut minut. Ankkurini ei kahlehtinut minua kuolinvuoteeseen — annoin sen kyntään perässäni viidakkoon. Kun sitten olin tullut jälleen terveeksi ja voimakkaaksi, ryhdyin saarnalla ja esimerkillä opettamaan kansaa… Näin unta viime yönä", jatkoi hän miettivästi, ja hänen kasvoilleen levisi verkalleen innostuksen hehku. "Näin unta, että kaksikymmentäviisi luonnonihmistä, miehiä ja naisia, juuri oli tullut höyrylaivalla Kaliforniasta ja että kuljin heidän joukossaan jyrkkää polkuani plantaasilleni."
* * * * *
Oi, Ernest Darling — auringonpalvoja, luonnonihminen on hetkiä, joina en voi olla kadehtimatta sinua ja sinun huoletonta olemassaoloasi! Olen näkevinäni sinun tanssivan ylös portaita ja tekevän pitkän hyppäyksen kuistikolle hiukset vettä valuen suolaisen merikylvyn jälkeen, silmät loistaen, auringonpaahtama iho hehkuen ja rinta kumahdellen uljaasta rummutuksesta… Ja muistan ikuisesti sinut sellaisena kuin näin sinut Tahitilta lähtiessämme, kun Snark jälleen risteili kuohujen huuhtelemain riuttain välistä kapeata uomaa, matkalla merelle, ja vilkutin jäähyväisiä rannalla seisoville. Sydämellisimmin vilkutin kullanhohtoiselle auringonjumalalle, joka seisoi suoraan pienessä ulkohankakanootissaan tulipunainen lannevaate vyöhyställään.
11
Kuninkaallista kestiystävyyttä
"Kun sinne saapuu matkamiehiä, haluavat kaikki ottaa jonkun heistä kotiinsa kuin ystävän, ja seudun asukkaat osoittavat vieraalle mitä suurinta ystävällisyyttä. Hänet sijoitetaan kunniapaikalle istumaan ja hänet ollaan hukuttaa ihaniin herkkuihin."
"Polyneesialaisia tutkimuksia"