— Raoul on puhunut äidilleen ja hän tuntee helmiä.
— Ja nyt on helmi mennyt, vahvisti Tefara.
— Sillä kuitattiin velkani Torikille ja se on kaksitoista sataa ansaittua, yhdentekevä.
— Toriki on kuollut, huudahti Tefara. —- Hänen kuunaristaan ei ole kuultu mitään. Se meni samaa tietä kuin Aorai ja Hira. Tahtooko Toriki antaa sinulle nuo kolme sataa lisäksi tavarassa? Ei, koska Toriki on kuollut. Ja ellet sinä olisi löytänyt helmeä, olisitko sinä nyt velkaa Torikille kaksitoista sataa? Et, koska Toriki on kuollut etkä sinä voi maksaa kuolleelle.
— Mutta Levy ei maksanut Torikille, sanoi Mapuhi. — Hän antoi vain paperipalan, jonka piti merkitä rahaa Papeetessa, ja nyt on Levy kuollut eikä voi maksaa. Ja Toriki on kuollut ja hänen kanssaan paperi hävinnyt ja helmi on hukkunut Levyn mukana. Sinä olet oikeassa, Tefara, olen kadottanut helmen enkä saanut siitä mitään. No, nukutaan pois.
Hän nosti äkkiä kättään ja kuunteli. Ulkoa kuului ääntä, aivan kuin joku olisi raskaasti ja tuskallisesti hengittänyt. Ja käsi hapuili mattoa, joka oli ovena.
— Kuka siellä? huusi Mapuhi.
— Nauri, kuului vastaus. — Voitteko sanoa, missä on poikani, Mapuhi?
Tefara huudahti ja tarttui miehensä käsivarteen.
— Kummitus, sopersi hän, — kummitus!