Seurasin hänen neuvoaan ja hänen sanansa toteutuivat, paitsi että kesti kolme vuotta kahden sijasta. Sitten seurasi Guadalcanarin ruohokenttien vuokraus — kaksikymmentätuhatta aaria — yhdeksänsadan yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden ajaksi. Minulla oli ollut vuokrasopimus hallussani tasan yhdeksänkymmentä päivää, kun myin sen eräälle yhtiölle koko suuresta summasta. Aina Otoo keksi edeltäpäin hyvät kaupat. Hän takasi myös, että huutokaupassa sadalla punnalla ostettu Doncaster saadaan nostetuksi meren pohjasta, mikä — kulut pois laskettuina — tuotti kolme tuhatta puntaa. Hänen neuvonsa mukaan ryhdyin viljelystyöhön Savaiissa ja kokoskauppaan Upolulla.
Me emme olleet enää niin paljon merellä kuin vanhoina aikoina. Olinhan jo kylliksi rikas. Menin naimisiin ja asemani parani joka vuosi, mutta Otoo pysyi aina samana entisten päivien Otoona, kulkien kaikkialla talossa ja konttorissa piippu hampaissa, shillingin ihokas yläruumiillaan ja neljän shillingin housut lanteillaan. En voinut saada häntä tuhlaamaan rahoja. Hänelle ei voinut maksaa muulla kuin rakkaudella. Ja Jumala tietää, että sitä hän sai täydellä mitalla meiltä kaikilta. Lapset jumaloivat häntä, ja jos hänet olisi voitu hemmottelulla turmella, niin olisi vaimoni sen varmasti tehnyt.
Entä lapset! Hän ohjasi heidän ensimmäiset askeleensa tässä maailmassa. Hän alotti opettamalla heidät kävelemään. Hän valvoi heidän sairasvuoteellaan. Yksitellen, kun he tuskin vielä taisivat kävellä, hän vei heidät laguuniin ja harjotti oikeiksi vesieläimiksi. Hän opetti heille enemmän, kuin mitä minä koskaan olin tiennyt kalojen elämästä ja tavasta niitä pyydystää. Samoin hän teki metsässä. Seitsemän vanhana tiesi Tom enemmän metsäelämästä kuin ihmiset siitä yleensä tiesivät. Kuuden vuoden ikäisenä Mary kiipesi Sliding-vuoren ylitse värähtämättä ja minä olen nähnyt vahvojen miestenkin tuupertuvan sillä matkalla. Ja kun Frank oli täyttänyt kuusi vuotta, otti hän shillingin rahan kolmen sylen syvyydestä ylös.
— Kansani Bora-Boralla ei pidä pakanoista, he ovat kaikki kristityitä enkä minä pidä Bora-Boran kristityistä, sanoi hän eräänä päivänä, kun minä, aikeessa saada hänet hiukan tuhlaamaan rahoja, jotka oikeastaan olivat hänen, koetin taivuttaa häntä matkustamaan saarelleen eräällä meidän kuunarillamme — matkasta olisi tullut oikein kuninkaallinen, jos se vain olisi tehty.
Sanoin: meidän kuunarillamme, vaikka ne olivat laillisesti minun.
Kerran yritin saada häntä rupeamaan yhtiötoverikseni.
— Olemmehan olleet tovereita aina siitä saakka, kun Petite Jeanne meni haaksirikkoon, sanoi hän viimein. — Mutta jos teidän sydämenne sitä haluaa, niin ruvetaan vaan yhtiökumppaneiksi laillisestikin. Minulla ei ole mitään tehtävää ja kuitenkin on minulla suuret menot. Minä syön ja juon ja poltan hirveästi. Se maksaa paljon, sen tiedän. Minä en maksa mitään biljaardipelistä, koska pelaan teidän pöydällänne. Mutta maksaahan se siltä. Särkällä kalastaminen on rikkaiden huvia, ajatelkaa, miten paljon maksavat koukut, siimat ja muut. Te olette oikeassa, meidän pitää ruveta yhtiökumppaneiksi. Minä tarvitsen rahani ja saan ne kyllä rahastonhoitajalta.
Laadimme siis oikein kirjallisen sopimuksen, joka vahvistettiin oikeudessa. Mutta vuoden lopussa oli minulla taas valituksen syytä.
— Charley, sanoin minä — sinä olet vanha veijari, oikea saituri ja kitupiikki, viheliäinen maakrapu. Sinun osuutesi vuoden voitosta on useita tuhansia dollareita. Kasööri on antanut minulle tämän paperin. Siitä käy ilmi, että sinä koko vuonna olet nostanut tasan kahdeksankymmentä dollaria ja kaksikymmentä senttiä.
— Onko minulla jotakin saatavaa? kysyi hän huolestuneena.
— Sanoinhan minä, sinun osuutesi on tuhansia, tuhansia, vastasin minä.