— Nimeni on Mc Coy, vastasi tulija hellyyttä ja sääliä ilmaisevalla äänellä.

— Tarkotan, oletteko luotsi?

Mc Coyn siunaava katse liukui kapteenin vieressä seisovaan rotevaharteiseen mieheen, jonka kasvot olivat riutuneet ja parta ajamaton.

— Olen kyllä yhtä hyvä luotsi kuin kuka tahansa, vastasi Mc Coy. — Me olemme kaikki täällä luotseja ja minä tunnen täällä jokaisen tuuman näillä vesillä.

Mutta kapteeni ei voinut hillitä kärsimättömyyttään.

— Tahdon puhutella jotakuta viranomaista ja vielä hiton pian!

— Silloin kelpaan minä yhtä hyvin.

Jälleen tuo salaa lohduttava rauhallisuus, ja laiva oli palava uuni hänen jalkojensa alla. Kapteenin kulmakarvat liikkuivat kärsimättömästi ja hermostuneesti ja käsi puristui nyrkkiin kuin olisi se mielinyt lyödä.

— Kuka hemmetissä te olette? kysyi hän.

— Minä olen ylin virkamies täällä, kuului taas vastaus, joka oli entistäkin pehmeämmällä ja alistuvaisemmalla äänellä lausuttu.