Kapteenista melkein tuntui, että se autuuden hetki oli jo tullut, sellainen vaikutus oli Mc Coyn pelkällä vakuutuksella. Kapteeni oli jo kaksi viikkoa purjehtinut alituisessa tuskassa tässä palavassa uunissaan, ja hän alkoi saada siitä jo kyllikseen.
Tavallista voimakkaampi tuulenpuuska löi häntä niskaan ja vihelsi korvissa. Hän arvosteli sen voimaa ja katsoi nopeasti laidan ylitse veteen.
— Tuuli kovenee yhä, ilmoitti hän. Tämä vanha vehje on vauhdissaan lähempänä kahtatoista kuin yhtätoista. Jos tätä jatkuu, saavumme perille jo tänä iltana.
Pyrenees piirsi koko päivän kuohuvaa merta lastinaan kalvava tuli. Hämärtäessä käännettiin yläprammi ja prammi kokoon ja laiva kiiti edelleen pimeässä, mahtava, kuohuva meri perässään. Ennustettu tuuli teki hyvää ja miehistö oli silminnähtävästi reipastunut. Toisen koiranvahdin aikana eräs huoleton sielu viritti laulun ja kahdeksan lyödessä lauloi koko miehistö.
Kapteeni Davenport noudatti kannelle vaippansa ja levitti ne kajuutan katolle.
— Olen unohtanut, miltä uni maistuu, selitti hän Mc Coylle. — Nyt olen ihan lopussa, mutta herättäkää minut heti, kun pidätte sen tarpeen vaatimana.
Kello kolme aamulla hän tunsi kevyen kosketuksen käsivarressaan. Hän nousi heti istualleen, nojasi kattoikkunaan, vielä hiukan pyörällään raskaasta unestaan. Tuulen laulut humisivat köysistössä ja meri tyrkki rajuna Pyrenees-laivaa.
Laivan laidat kastuivat veteen milloin toiselta, milloin toiselta puolelta ja usein kuohahti vesi yli koko keskustan. Mc Coy huusi jotakin, mutta kapteeni ei voinut kuulla. Hän ojensi kätensä ja sai toista kiinni hartiasta ja veti hänet luokseen, niin että hänen korvansa oli toisen huulilla.
— Kello on kolme, huusi Mc Coyn ääni yhä säilyttäen kyyhkyismäisen luonteensa, mutta merkillisesti hillittynä, ikäänkuin se olisi tullut kaukaa. Olemme kulkeneet kaksisataa viisikymmentä. Crescent-saari on noin kolmenkymmenen penikulman päässä, jossain edessäpäin. Siellä ei ole mitään valoja. Jos jatkamme, ajamme suoraan sinne ja samalla perikatoon itsemme ja laivan.
— Mitä luulette — luovatakko?