— Niin, pysyä paikallaan päivänkoittoon asti. Se myöhästyttää meitä vain neljä tuntia.
Pyrenees pysytteli tulilasteineen suoraan tuulta vastaan taistellen urhoollisesti kuohuvissa aalloissa. Laiva oli kuin tulella ja hehkulla täytetty kuori, jonka ulkopinnalla kourallinen miehiä, varovasti liikkuen, edisti sen taistelua, minkä voivat.
— Tässä myrskyssä on jotakin tavatonta, kertoi Mc Coy kapteenille kajuutan suojassa. — Oikeastaan ei pitäisi myrskytä tähän vuodenaikaan. Mutta tänä vuonna eivät mitkään vanhat merkit pidä paikkaansa. Pasaadituulissa on kaiketi tullut jokin pysähdys, ja nyt ne puhaltavat suoraan poikittain.
Hän heilutti kättään pimeydessä, ikäänkuin hänen katseensa olisi voinut tunkeutua siihen satoja penikulmia. — Se on tuolla lännessä. Sieltä on tulossa jotakin erikoista — hirmumyrsky tai jotakin muuta. Onneksi olemme näin paljon idän puolella. Mutta tämä on vain pieni puuskaus, lisäsi hän. — Se ei voi kestää kauaa, minun ymmärtääkseni.
Päivän koittaessa oli myrsky laimentunut tavalliseksi tuuleksi. Mutta valo paljasti uuden vaaran. Oli tullut usvaa. Meri peittyi sumuun tai oikeammin helmisateeseen estäen sumun tavoin näkemästä merta, sillä aurinko paistoi sateen läpi hehkuvasti loistaen.
Pyreneesin kansi savusi pahemmin kuin eilen ja upseeriston ja miehistön iloisuus sammui. Keittiön suojassa saattoivat he kuulla kajuuttapojan itkevän. Tämä oli hänen ensimmäinen matkansa, ja hän pelkäsi kuolemaa oikealla sydänkauhulla. Kapteeni harhaili laivalla kuin kadotukseen joutunut sielu väännellen hermostuneena viiksiään, kykenemättömänä päättämään, mitä oli tehtävä.
— Mitä arvelette? sanoi hän ja asettui Mc Coyn viereen hänen syödessään banaaneja ja juodessaan kupin vettä aamiaisekseen.
Mc Coy lopetti viimeisen banaanin, tyhjensi kupin ja katsahti pitkään ympärilleen. Hänen silmissään kuvastui lempeyden hymy, kun hän vastasi:
— Niin, kapteeni, voimmehan yhtähyvin ajelehtia kuin palaakkin. Teidän kantenne eivät voi kestää ijankaikkisesti. Tänään ne ovat vielä kuumemmat. Ei suinkaan teillä olisi paria kenkiä minulle antaa? Tahtoo käydä sietämättömäksi paljaille jaloille.
Pyrenees otti sisäänsä kaksi suurta aaltoa juuri kun se kääntyi ja alkoi purjehtia peräntakaista, ja ensimmäinen perämies lausui julki toivomuksensa, että tuon veden pitäisi olla rungossa, kunhan sen vain saisi sinne avaamatta luukkuja. Mc Coyn pää sukelsi kiikariin tarkastamaan suuntaa.