— Herra Mc Coy, keskeytti hän hiljaisuuden. — Kartta näyttää saariryhmän, mutta ei miten monta pohjoisessa tai pohjoisluoteisessa, noin neljän penikulman päässä — Acteon-saaret. Tiedättekö niistä mitään?
— Niitä on neljä, kaikki matalia, vastasi Mc Coy. — Ensimmäisenä kaakossa on Matueri — asumaton, eikä väylää laguuniin. Sitten on Tenarunga. Siellä oleskeli tusina asukkaita, mutta ne ovat kai jo menneet. Ei siellä ainakaan ole väylää laivalle — väylä on vain veneitä varten, vesi sylen syvää. Sitten on Vehauga ja Teua-raro. Ei väylää, ei väkeä, hyvin matala. Siinä ryhmässä ei ole Pyreneesille sijaa, siellä siitä tulisi hylky.
— Kuulkaapa sitä! — Kapteeni Davenport oli aivan suunniltansa. —- Ei asukkaita, ei väylää! Mitä ihmettä varten ne saaret sitten ovat olemassa? No, sitten, murisi hän kuin vihainen koira, — kartta näyttää koko joukon saaria luoteessa. Miten on niiden laita? Onko millään niistä väylää, johon voin laskea laivan?
Mc Coy ajatteli itsekseen. Hän ei katsonut karttaan. Kaikki nämä saaret, särkät, laguunit ja väylät olivat merkityt hänen muistinsa merikorttiin. Hän tunsi ne niinkuin kaupunkilainen tuntee oman kaupunkinsa rakennukset, kadut ja kujat.
— Papakena ja Vanavana ovat tuolla lännessä taikka länsiluoteisessa, hiukan enemmän kuin sadan penikulman päässä, sanoi hän. — Toinen on asumaton ja minä olen kuullut, että toisenkin asukkaat ovat muuttaneet Cadmus-saareen. Siellä ei ole laguunia eikä väylää. Ahunui on siitä sata penikulmaa luoteeseen. Ei väylää eikä ihmisiä.
— No, mutta neljäkymmentä penikulmaa toisella puolella on kaksi saarta, sanoi kapteeni nostaen päänsä kartasta.
Mc Coy pudisti päätään.
— Paros ja Manuhungi, ei väylää, ei asukkaita. Neljäkymmentä penikulmaa niiden takana on Nengo-Nengo — sama juttu. Mutta sitten on Hao-saari. Siinä on teille oikea paikka. Laguuni on kolmekymmentä penikulmaa pitkä ja viisi penikulmaa leveä. Siellä on paljon väkeä. Tavallisesti siellä on myöskin vettä. Ja mikä laiva tahansa voi kulkea sen väylää pitkin.
Hän vaikeni ja katsahti hiukan levottomana kapteeniin, joka kumartuneena kartan ylitse harppi kädessä oli juuri ähkinyt raskaasti.
— Eikö ole mitään laguunia, johon olisi väylä, lähempänä kuin
Hao-saari? kysyi hän.