Mc Coy ja perämies koettivat ja tunsivat, kuinka nuora tärisi vuoroveden vaikutuksesta.
— Neljän solmun virta, sanoi herra Konig.
— Itäinen virta läntisen asemesta, sanoi kapteeni katsoen moittivasti
Mc Coyhin, ikäänkuin hän olisi tahtonut sysätä syyn hänen niskoilleen.
— Siinä on yksi syy, miksi vakuutus maksaa kahdeksantoista prosenttia niillä vesillä, sanoi Mc Coy. — Ei voida milloinkaan tietää juuri niin mitään. Virrat vaihtuvat lakkaamatta. Kerran oli täällä Casco-jahdilla mies, olen unohtanut hänen nimensä, mutta hän kirjotti kirjoja. Hän erehtyi Takaroasta kolmekymmentä penikulmaa ja saapui Tikeihin, juuri virran vaihtumisen vuoksi. Nyt olette ylhäällä tuulessa. Parasta olisi laskea muutamia viivoja!
— Miten paljon on virta vienyt minua suunnasta ja miten minä tiedän, kuinka paljon on alennettava? kysyi kapteeni vihaisena.
— En tiedä, kapteeni, sanoi Mc Coy hiljaa.
Taas rupesi tuulemaan, ja Pyrenees, jonka kansi savusi ja kyti harmaassa valaistuksessa, laski raskaasti tuulen alapuolelle, sitten ponnisti takaisin, milloin vasen, milloin oikea kylki tuulta vasten, yhä pyrkien Acteon-saarille, joita mastokorissa istuva tähystäjä ei saanut näkyviinsä.
Kapteeni Davenport oli raivoissaan, hänen raivonsa oli itsepäistä vaikenemista ja hän kulki koko ehtoopäivän puolikannella tai nojasi tuulenpuolen vantteihin. Illalla hän asetti suunnan luoteeseen. Herra Konig, joka keskeytymättä tutki korttia ja kompassia, ja Mc Coy, joka myöskin aivan viattomana seisoi katsellen kompassia, tiesivät, että suunta oli nyt Hao-saareen. Keskiyöllä lakkasivat sadekuurot ja tähdet tuikkivat. Kapteeni vilkastui hiukan toivoen kirkasta päivää.
— Minä teen havainnon aikaisin huomenaamulla, sanoi hän Mc Coylle, — vaikka leveysasteeni on minulle arvoitus. Mutta minä voin käyttää Sumner-metoodia. Tunnetteko sitä?
Ja sitten hän selitti sen yksityiskohtia myöten Mc Coylle.