— Niin, tulihan siellä ikävyyksiä, vastasi Mc Coy. — Ne olivat huonoa väkeä. Ensin he alkoivat riidellä naisista. Yksi kapinoitsijoista, Williams, menetti vaimonsa. Kaikki naiset olivat Tahitista. Hänen vaimonsa putosi kalliolta ollessaan merilintuja pyytämässä. Silloin hän otti omakseen erään alkuasukkaan vaimon. Mutta tällä hän herätti kaikkien alkuasukkaiden vihan, ja nämä tappoivat melkein kaikki valkoiset. Ne, joiden onnistui pelastua, tappoivat taas kaikki miespuoliset alkuasukkaat. Naiset auttoivat. Ja alkuasukkaat tappoivat toisiaan. Kaikki tappoivat toisiaan. Ne olivat hirveitä miehiä.
— Timitin tappoi kaksi muuta alkuasukasta, sukiessaan kaikessa ystävyydessä hänen tukkaansa. Valkeat miehet olivat lähettäneet heidät. Sitten valkeat miehet tappoivat taas ne kaksi alkuasukasta. Tullaloon vaimo tappoi miehensä eräässä luolassa, sillä hän tahtoi saada valkoisen miehen. Jumala oli kääntänyt kasvonsa pois heistä. Kahden vuoden kuluttua olivat kaikki miespuoliset alkuasukkaat murhatut ja kaikki valkoiset paitsi neljää. Ne olivat Young, John Adams, Mc Coy, isoisäni isä, ja Quintal. Tämä oli myöskin huono mies. Erään kerran hän silpoi vaimoltaan korvan, kun ei ollut saanut kylliksi kalaa.
— Olipa se väkeä! huudahti herra Konig.
— Olivat kylläkin, myönsi Mc Coy ja jatkoi kyyhkyiskuherrustaan esi-isiensä verisestä historiasta.
— Isoisäni isä pelastui joutumasta murhatuksi, mutta lopetti itse itsensä. Hän perusti polttimon ja valmisti alkoholia ti-kasvin juurista. Quintal oli hänen yhtiökumppaninsa, ja ne joivat myötäänsä itsensä humalaan. Viimein Mc Coy sai juoppohulluuden, sitoi kiven kaulaansa ja hyppäsi mereen.
— Quintalin vaimo, sama jolta korva purtiin, putosi myös kuoliaaksi kalliolta. Silloin meni Quintal Youngin luo ja vaati omakseen hänen vaimoansa. Samoin hän vaati Adams'in vaimoa. Adams ja Young pelkäsivät Quintalia. He tiesivät, ettei hän epäröisi heitä tappaa. Siksi he ehättivät ennen ja tappoivat hänet kirveellä. Sitten kuoli Young, ja siihen päättyivät kaikki rettelöt heidän keskensä.
— Olihan niitä ollutkin koko paljon, arveli kapteeni. — Eihän enää ollut ketä tappaa.
— Jumala oli kääntänyt kasvonsa pois heistä, sanoi Mc Coy.
Seuraavana aamuna puhalsi vain heikko itätuuli, ja kun kapteenin oli mahdoton arvioida, minkä verran etelään piti laskea, antoi hän tuulen puhaltaa tiukasti alihangan puolelta. Hän pelkäsi läntistä virtaa, joka oli jo ajanut hänet sivulle niin monesta turvapaikasta. Sitten riitti tyyntä koko päivän, samoin seuraavan yön. Miehistö murisi saadessaan vain puoli annosta kuivattuja banaaneja. Heidän voimansa olivat heikenneet ja moni valitti banaanien syönnistä tulleita vatsakipuja. Koko päivän vei virta laivaa länteen. Tuuli oli liian heikko viedäkseen sitä etelään. Ensimmäisellä koiran vahdilla huomattiin palmuja etelässä — niiden viuhkamaiset latvat kohosivat vedenpinnasta, joten tiedettiin niiden kasvavan matalalla korallisärkällä.
— Se on Taenga-saari, sanoi Mc Coy. — Tänä iltana olisi saatava tuulta, muuten sivuutamme Makemon.