— Yksi viiva, niin.
Kapteeni Davenport pyöritti ratasta useita kankia eteenpäin ja jälleen takaisin.
— Vastustakaa.
— Kyllä, kaikki oikein.
Huolimatta siitä, että tuuli oli myötäinen, oli kuumuus niin hirveä, että kapteeni Davenportin täytyi hoitaa ratasta yhdellä kädellä kerrallaan voidakseen toisella hieroa tai peittää rakkoisia poskiaan. Mc Coyn parta kärventyi kuumuudessa ja haju siitä tunkeutui niin vahvana toisen sieramiin, että hän alkoi katsella tuskallisena Mc Coyta. Nyt täytyi kapteenin hieroa vuorotellen rakkoisia käsiään housujaan vastaan. Kaikki purjeet hävisivät mesaanimastosta tulimereen pakottaen molemmat miehet peittämään käsin kasvonsa.
— Nyt, sanoi Mc Coy katsahtaen matalaan rantaan. — Neljä viivaa ylös, kapteeni, ja antakaa laivan ajautua.
Palaneiden köysien ja purjeiden palasia satoi heidän päälleen ja ympärilleen. Tervankatku karkeasta köydenpätkästä, joka oli aivan kapteenin jalkojen juuressa, aiheutti ankaran yskäkohtauksen, mutta hän pysyi yhä vakavasti kiinni rattaassa.
Pyrenees tarttui pohjaan, sen kokka nousi ylös. Se liukui eteenpäin ja seisahtui sitten hitaasti ja pehmeästi. Sysäyksen vaikutuksesta irtaantui kokonainen kaatosade palavaa köyttä ja purjekangasta peittäen heidät melkein kokonaan. Vielä kerran törmäsi laiva. Hauras koralliriutta murtui sen alla, ja se törmäsi kolmannen kerran.
— Lujasti ylitse! sanoi Mc Coy. — Lujastiko ylitse? kysyi hän minuuttia myöhemmin.
— Se ei tottele enää.