— Oli.
— Entä nyt?
— Ei ole.
Stockard kuivasi veren silmistään ja hymyili. Lähetyssaarnaaja katsoi häneen uteliaasti. Siihen, mitä tapahtui, hän ei ottanut osaa. Hän oli katsoja — matkan päässä. Baptisten sanat ulottuivat juuri hänen korviinsa.
— Hyvin hyvä. Katsokaa, tämä mies menee vapaana, eikä hänelle saa mitään pahaa tapahtua. Menköön hän rauhassa. Antakaa hänelle ruuhi ja ruokaa. Menköön hän venäläisten luo ja kertokoon heidän papeilleen Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole mitään Jumalaa.
He veivät hänet hiukan etemmäksi, missä seisahtuivat katsomaan, kuinka murhenäytelmä loppuisi. Puoliverinen kääntyi Hay Stockardiin.
— Täällä ei ole Jumalaa — toisti Baptiste.
Toinen hymyili vastaukseksi. Eräs nuorista sotilaista otti keihään varustautuen iskemään.
— Onko sinulla Jumala?
— On, minun isieni Jumala.