— Sitä samaa sanon minäkin, — myönsi Hawes. — Meitä on täällä neljä ja olemme kolmensadan mailin päässä Yukonista ja siis valkoisista. Mitä voimme tehdä puoltasataa intiaania vastaan. Jos ryhdymme neuvomaan heitä, kiinnittävät he meihin huomiota ja jos aiomme tapella, tappavat he meidät. Sitäpaitsi löydämme täältä, Jumalan kiitos, kultaa. Yksistään senvuoksi en salli sekaantumista.
— Olen samaa mieltä — lisäsi Wertz.
Hitchcock kääntyi kärsimättömästi Sigmundiin, joka lauloi hiljalleen.
— He ovat oikeassa, Hitchcock — sanoi tämä, — olen samaa mieltä toisten kanssa. Jos kuusikymmentä miestä on päättänyt tappaa tytön, minkä te sille voitte? Hetkinen, eikä meistä jää jälelle ketään. Ja mitä hyötyä siitä on? Tyttö jää kuitenkin heidän käsiinsä. On toivotonta ryhtyä vastustamaan kansan tapoja, kun ei meillä ole kylliksi voimaa.
— Mutta voimaa on! — keskeytti Hitchcock, Neljä valkoista merkitsee sata kertaa enemmän kuin saman verran punaisia. Ja muistakaa tyttöä!
Sigmund taputteli tuumivasti koiraa.
— Tyttöä minä juuri ajattelenkin. Hänen silmänsä ovat siniset kuin kesäinen taivas, naurunsa helisee kuin meren laineet, hiukset keltaiset kuin minulla ja palmikko käsivarren paksuinen. Hän odottaa minua kaukana täältä, paremmassa maassa. Ja hän on odottanut kauan; nyt kun näen, kuinka paljon olen koonnut kultahiekkaa, en heitä työtä kesken.
— Minua hävettäisi katsoa tytön sinisiin silmiin ja muistaa toisen tytön mustia, tytön, jonka elämä oli minun kädessäni — vastasi pilkallisesti Hitchcock. Hänen luonteessaan oli synnynnäinen ritarillisuuden tunne ja valmius jaloihin tekoihin. Hän saattoi tehdä teon asian vuoksi, arvostelematta siitä tulevaa hyötyä tahi muita seurauksia.
Sigmund pudisti päätään.
— Te ette saa minua pois tolalta, Hitchcock. On olemassa kylmiä asiallisia olettamuksia ja tosiasioita. Enhän saapunut tähän maahan turhan takia ja sitäpaitsi olen vakuutettu, ettei kannata nostaa tästä juttua. Jos sen tekisimme, olisi se vain tytölle itselleen pahempi. Hänen kansansa tapa on sellainen, ja aivan sattumalta olemme täällä tämän tapahtuessa. He ovat tehneet niin tuhannen tuhatta vuotta, haluavat tehdä nyt ja tulevat niin vastedeskin tekemään. Sitäpaitsi, eiväthän he ole meidän rotuamme. Eikä tyttö myöskään. Ei, minä olen yhtä mieltä Hawesin ja Wertzin kanssa.