— Äläkä unhoita koiravaljaita, — lisäsi mies lähtiessään. — Minä odotan, mutta älä hukkaa aikaa. Yötä seuraa aina päivä, eikä se viivyttele ihmisen tahdon takia tuloaan.
Puolen tunnin kuluttua, Hitchcockin koputellessa jalkojaan ja heilutellessa käsiään, näki hän tytön tulevan taluttaen koiraa kummassakin kädessään. Niiden lähestyessä Hitchcockin omat koirat tulivat hyvin kiukkuisiksi ja useamman kuin kerran täytyi hänen käyttää piiskaansa ennenkuin ne rauhoittuivat.
Hitchcock oli tullut leirille tuulen alta, sillä pieninkin ääni oli vaarallinen ja saattoi paljastaa hänen läsnäolonsa.
— Valjasta ne reen eteen, — määräsi hän tytön asettaessa tuomilleen koirille vetohihnoja. — Etumaisiksi valjastan omani.
Tytön täyttäessä käskyä iskivät irti riistäytyneet koirat kiinni vieraisiin. Vaikkakin Hitchcock riehui nostettuine kiväärinperineen niiden keskellä, kuului koirien aikaansaama melu nukkuvaan leiriin.
— Nyt saamme koiria liiaksikin, — huomautti Hitchcock yksitoikkoisesti vetäen reestään kirveen.
— Sinä valjastat, sikäli kun minä heittelen niitä sinulle ja väliajoilla puolusta valjakkoa.
Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja alkoi odottaa kahden petäjän välillä. Koirat leirissä olivat kuulleet melun ja hän odotti niiden ilmautumista. Nopeasti suureneva musta pilkku näkyikin epäselvästi lunta vasten. Se oli lauman ensimmäinen koira, joka kevyesti loikaten ja suden tapaan ulvoen osoitti tietä toisille. Hitchcock seisoi varjossa. Kun koira juoksi hänen ohitseen, tarttui hän sen hypätessä kiinni etujalkoihin ja heitti sen maahan. Senjälkeen iski hän sitä korvien väliin ja heitti Sipsulle. Sipsun valjastaessa suojeli hän kirveellä kulkutietä petäjien välissä, siksi kunnes valkohampainen, kiiluvasilmäinen, raivokkaasti temmeltävä lauma vetäytyi etemmäksi. Sipsu työskenteli nopeasti. Kun hän oli valmis, hyppäsi Hitchcock eteenpäin, sieppasi kiinni ja huumasi toisen koiran heittäen sen Sipsulle. Hän toisti sen vielä kolmasti, ja silloin oli kymmenkoirainen valjakko kunnossa.
— Riittää! — sanoi hän.
Mutta samalla hetkellä nuori intiaani, joka oli juossut ensimmäisenä, tarkkaavaisena ja nopeana, tunkeutui läpi koiralauman ja koetteli lähestyä rekeä. Isku Hitchcockin kivääristä suisti hänet polvilleen ja siitä vierähti hän kyljelleen. Poppamies, joka oli juossut hänen jälessään, näki, kuinka hän kaatui saamastaan iskusta.