— Periaatteet periaatteina, ne ovat aikanaan hyvät, mutta on paras jättää ne kotiin Alaskaan lähtiessä. Vai mitä?
Wertz yhtyi toveriinsa ja molemmat ryhtyivät pehmittämään mokkasiinejaan.
— Mihin ryhdymme nyt? — kysyi Sigmund. Hän oli hyvin huolissaan. Suklaanvärinen vaahto näkyi kahvikattilassa ja olisi pitänyt ruveta käristämään silavaa. Sitäpaitsi ajatteli hän tyttöä nauravine, kesäisen meren tapaisine silmineen ja lauleskeli hiljaa.
Hänen toverinsa, jotka olivat vaihtaneet muutamia sanoja, vaikenivat. Vaikka kello oli yli seitsemän, oli päivän nousuun vielä kolme tuntia. Revontulet taivaalla sammuivat ja leiri oli keskellä synkkää pimeyttä. Nuotiotulen valossa noiden kolmen miehen ääriviivat kuvastuivat selvinä. Hiljaisuuden kehottamana alkoi Sigmund hyräillä lauluaan kovemmin.
Huumaava kiväärien yhteislaukaus rikkoi yön hiljaisuuden. Hawes voihkasi, koetti nousta ja kaatui voimattomana maahan. Wertzin pää painui alas ja hän laskeutui polvilleen. Hän huohotti ja suusta virtasi tumma vuo. Mutta Sigmund kultaisine hiuksineen ja lauluineen, joka ikäänkuin jatkuvasti kuului hänen korvissaan, kohotti molemmat kätensä ylös ja kaatui nuotioon.
Poppamiehen silmät olivat kuin tummat pisteet ja hän oli hyvin huonolla tuulella, sillä hän riitaantui päällikön kanssa Wertzin pyssyn omistamisesta ja otti pussiinsa enemmän herneitä, kun hänen osalleen olisi tullut. Hän otti myöskin karhunnahan haltuunsa ja se aiheutti kuiskailua heimon keskuudessa. Lopuksi koetteli hän tappaa Sigmundin koiran, mutta se pakeni ja hän kompastui kantoon nyrjäyttäen olkapäänsä.
Kun leiri oli ryöstetty, menivät he takaisin omille asunnoilleen ja naisten kesken vallitsi suuri riemu. Sitten saapui etelästä hirvilauma, joka joutui metsästäjien saaliiksi ja poppamiestä alettiin kunnioittaa entistä enemmän. Ihmiset kuiskailivat keskenään, että hän neuvotteli jumalien kanssa.
Myöhemmin, kun kaikki olivat menneet, Sigmundin koira hiipi takaisin tyhjään leiriin ja ulvoi koko päivän ja yön kuolleiden luona. Tämän jälkeen se katosi ja muutamien vuosien kuluttua intiaanimetsästäjät huomasivat muutoksen susien lajissa. Niihin ilmaantui sellaisia pilkkuja ja sellaisia erikoisia ruumiinominaisuuksia, joita ei aikaisemmin oltu huomattu.
NAISEN KESTÄVYYS.
Suden pää ahneine, välähtelevine silmineen ja huurteen peittämänä raoitti teltan verhoja.