— Niin, kaikki muodollisuudet jäävät kotiin yhdessä mukavuuksien kanssa. Te valitsitte viisaasti ajan matkailullenne. Te voitte matkustaa maasta ennen moskiittojen ilmestymistä. Se on tosiaankin onni, jota ette puuttuvan kokemuksenne vuoksi osaa kyllin korkeaksi arvioida.
— Niin. Mutta kertokaa itsestänne, omasta elämästänne. Ketä teillä on naapureina? Onko ketään?
Kysymyksiä tehdessään mrs Sayther ei hellittänyt katsettaan tytöstä, joka paahtoi tulen luona kahvia. David Payne huomasi vieraansa kiinteän katseen ja tuskin huomattava hymyily vilahti hänen kasvoilleen.
— Oli joitakin, — vastasi hän. — Muutamia miehiä Missourista ja pari
Cornvallista, mutta he läksivät työskentelemään Eldoradoon.
Mrs Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön.
— Mutta ympärillä on paljon intiaaneja.
— Melkein kaikki intiaanit ovat jo aikoja sitten muuttaneet Dawsoniin. Ei yhtään alkuasukasta ole tuhatta mailia lähempänä, paitsi täällä asuvaa Winapieta, mutta hän on kotoisin Koyukukista.
Mrs Sayther tunsi yht'äkkiä heikkoutta ja vaikka hymy ei kadonnut hänen silmistään, näyttivät miehen kasvot olevan loppumattoman matkan päässä hänestä. Vihdoinkin pyydettiin häntä pöytään ja vasta päivällisen aikana hänelle selveni sen paikan tavat ja olosuhteet, jossa hän oli. Hän puhui vähän ja pääasiallisesti maasta ja ilmastosta, Silläaikaa kuin mies kertoi yksityiskohtaisia kuvauksia kaivoksista ja huuhtomoista kovina talvina.
— Te ette ole kysyneet minulta minkävuoksi minä saavuin, — sanoi mrs
Sayther. — Luultavasti te tiedätte.
He nousivat pöydästä ja David Payne palasi entiselle paikalleen.