— Ei, — vastasi mrs Sayther verrattain rauhallisesti, — ei
Dawsoniin, vaan Dyeaan.
Kohta tarttui Pierre nukkuviin saattomiehiin, tyrkkien heitä vihaisesti ja pannen heidät työhön. Hänen voimakas äänensä kaikui yli leirin. Hetkessä oli mrs Saytherin pieni teltta korjattu pois, padat ja astiat koottu, peitteet kääritty, ja miehet kompastellen mättäisiin menivät veneelle. Täällä rannalla seisoi mrs Sayther odottamassa, kun matkatavarat asetettiin veneeseen ja hänelle laitettiin paikka.
— Me nousemme saaren yläpäähän — selitti Pierre puuhaten pitkän kiinnitysnuoran kimpussa. Sitten ohjaamme takimmaiseen lahteen, missä virta ei ole niin nopea. Luulen, että se onnistuu meille.
Hänen herkkä korvansa kuuli viimevuotisessa ruohossa astuvien jalkojen äänen ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö tuli heidän luokseen. Mrs Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat olleet välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt punehtuneet, näyttivät vihaisilta.
— Mitä te teitte hänelle? kysyi tyttö jyrkästi mrs Saytherilta. — Hän paneutui pitkälleen penkille ja on synkän näköinen. Minä sanoin: "Mitä on tapahtunut, David? Oletteko sairas?" Hän vaikenee. Sitten sanoo: "Ole hyvä, Winapie, ja mene pois." Mitä te teitte hänelle? Te olette paha nainen.
Mrs Sayther katsoi uteliaasti intiaanityttöön, joka sai jakaa sen miehen elämän, jota hän rakasti, silloin kun hänen itsensä täytyi matkustaa yksin pimeään yöhön.
— Te olette paha nainen, — toisti Winapie hitaasti ja täsmällisesti niinkuin tavallisesti lausutaan vähän tunnettuja sanoja vieraalla kielellä.
— Teidän on parasta matkustaa pois ja olla palaamatta tänne enää. Mitä te ajattelette? Minulla on vain hänet. Minä olen intiaanityttö? Te olette amerikkalainen nainen. Te olette kaunis. Te löydätte paljon miehiä. Teidän silmänne ovat siniset kuin taivas. Teidän ihonne on valkea ja niin pehmeä.
Tummalla sormellaan siveli hän valkoisen naisen pehmeää poskea. Ja Karen Saytherin ikuiseksi ansioksi on luettava, ettei hän väistynyt. Pierre epäröi ja astui puoliaskelta eteenpäin, mutta mrs Sayther antoi hänelle merkin poistua, vaikka salaa oli sydämessään kiitollinen hänelle.
— Ei mitään — sanoi hän. — Olkaa hyvä, menkää vähän etemmäksi.