"Vai onneako vain?" huudahti pitkä perämies Sparrowhawk, ja hänen kasvonsa loistivat ihailusta. "Se oli kovaa työtä, sitä se oli. Me ansaitsimme palkkamme. Hän pani meidät tekemään työtä, kunnes siihen paikkaan näännyimme. Ja puolet aikaa olimme menehtymäisillämme kuumeeseen. Ja niin hänkin oli, mutta hän ei tahtonut olla laiskana eikä antanut meidänkään olla. Minä sanon teille, että hän sopisi orjainkatsastajaksi. 'Vielä yksi yritys, mr Sparrowhawk', sanoi hän minulle, 'ja sitten saatte mennä vuoteeseen viikoksi' — ja minä tein työtä ja horjuin ja hoipuin kuin aave, ja sapenkeltainen valo välähteli silmissäni ja pääni oli haljeta. Olin aivan kuitti, mutta tein kuin teinkin sen yhden yrityksen, ja sitten hän taas alkoi: 'Vielä kerta, mr Sparrowhawk, yksi ainoa kerta vain.' Ja taivas varjelkoon, miten hän hakkaili vanhaa Kina-Kinaa!"
Hän pudisti moittivasti päätään ja oli samalla naurusta pakahtumaisillaan.
"Kina-Kina oli vanhempi kuin Telepasse ja vielä likaisempi", vakuutti
Joan Sheldonille, "ja olen varma siitä, että hän on paljon ilkeämpikin.
Mutta onko tämä nyt työntekoa? Käykäämme loppuun nämä luettelot!"
Hän kääntyi portailla odottavan mustan puoleen.
"Ogu, kun sinu lopeta työ suuren valkean herran luona, sinu mene Not-Not. — Kuule, Tagari, sinu puhu tämä fella Ogu kanssa. Kun hän lopeta, hän mene Not-Not. — Oletteko merkinnyt sen, mr Munster?" —
"Mutta te olette rikkonut pestaussääntöjä", sanoi Sheldon, kun uudet työmiehet olivat lähteneet asuntoihinsa. "'Flibbertyllä' ja 'Emilyllä' ei ole oikeutta ottaa sataaviittäkymmentä miestä. Mitä Burnett siitä sanoi?"
"Hän antoi heidän mennä, kaikkien", vastasi Joan. "Kapteeni Munster kertoo kyllä teille mitä hän sanoi, jotain riivattua tai muuta sensuuntaista. Nyt minun pitää juosta siistiytymään. Ovatko Sydneystä tilaaman tavarat saapuneet?"
"Teidän tavaranne ovat asunnossanne", sanoi Sheldon. "Kiiruhtakaa, sillä aamiainen odottaa. Antakaa minulle hattunne ja vyönne! Olkaa hyvä ja antakaa ne minulle. On vain yksi naula, johon ne voi ripustaa, ja minä tiedän missä se on."
Joan loi häneen pikaisen katseen, joka oli miltei naisellinen, ja huoahti helpotuksesta irroitettuaan yltään raskaan vyön ja ojentaessaan sen Sheldonille.
"Luulen melkein, etten koskaan enää tahdo kantaa revolveria", valitti hän. "Olenpa varma, että se on hangannut loven kylkeeni. En olisi koskaan voinut uneksiakaan, että voisin näin julmasti kyllästyä siihen."