Sheldon katsoi hänen jälkeensä; portaitten juureen päästyään Joan äkkiä kääntyi ja huudahti:
"Taivas! En voi sanoa, kuinka hyvältä tuntuu olla taas kotona!"
Sheldon näki hänen astuvan pihan poikki pienelle ruohomajalleen, ja äkkiä hänelle selveni, että Berande oli ainoa paikka koko avarassa maailmassa, jota Joan saattoi sanoa kodikseen.
"Ja Burnett sanoi: 'Kyllä on vallan riivattua, että… pyydän anteeksi, miss Lackland, mutta te olette kevytmielisesti rikkonut pestauslakeja ja tiedätte sen'", kertoi kapteeni Munster miesten istuessa whiskynsä ääressä Joanin paluuta odotellen.
"Ja sitten tyttö sanoo: 'Mr Burnett, osoittakaahan minulle, mikä pykälä kieltää ottamasta matkustajia karille ajautuneesta laivasta?' — 'Eihän tässä ole siitä kysymys', sanoo Burnett. 'Juuri siitä tässä on kysymys eikä mistään muusta', sanoo tyttö, 'pitäkää se mielessänne ja huolehtikaa siitä, että pestaamani miehet pääsevät jatkamaan matkaa. Voittehan lähettää minusta tiedonannon yliasiamiehelle, jos haluatte, mutta minulla on täällä kolme alusta, jotka odottavat, että te suvaitsette antaa niille luvan jatkaa matkaansa, ja jos te vielä kauan viivytätte niiden lähtöä, niin täältä lähetetään toinenkin tiedonanto yliasiamiehelle.' 'Te saatte vastata tästä, kapteeni Munster', sähisi hän silloin minulle niin äkäisenä, että olisi voinut niellä rautakankia. 'Eipä suinkaan', sanoo tyttö. 'Minä olen vuokrannut 'Emilyn', ja kapteeni Munster on toiminut minun määräysteni mukaan.' Mitä Burnett olisi voinut tehdä? Hän antoi matkaluvan sadalleviidellekymmenelle, vaikka 'Emilyllä' oli oikeus ottaa vain neljäkymmentä ja 'Flibberty-Gibbetillä' kolmekymmentäviisi."
"Mutta minä en ymmärrä, kuinka hän sai ne sataviisikymmentä pestatuksi", sanoi Sheldon.
"Kerronpa teille, miten hän järjesti sen asian. Kun 'Martha' oli saatu karilta, niin meidän piti nostaa se rannalle lahden yläpäähän ja korjausten kestäessä — piti tehdä uusi peräsin, parannella purjeita, hankkia yhtä ja toista neekereiltä ja niin edespäin — niin, silloin miss Lackland lainasi Sparrowhawkin kuljettamaan 'Flibbertyä' yhdessä Curtisin kanssa, antoi Brahmsin minulle Sparrowhawkin sijaan ja lähetti molemmat alukset miehiä pestaamaan. Ja neekerit tulivat helpolla, totta vie. Niillä mailla ei juuri ole pestausta harjoitettu. 'Scottish Chiefsin' ajoilta asti ei yksikään pestauslaiva ole koettanut onneaan sillä rannikolla, ja me olimme jo päntänneet niin paljon jumalanpelkoa neekerien päihin, että kaikki olivat lauhkeita kuin lampaat. Saatuamme laivat täyteen palasimme katsomaan, miten 'Martha' edistyi."
"Ja luulimme, että heti lähtisimme kotiin saaliinemme", tokaisi Sparrowhawk väliin. "Mutta varjelkoon, miss Lackland ei koskaan ole tyytyväinen. 'Minä otan nuo miehet 'Marthaan', sanoo hän,' ja te saatte lähteä täyttämään laivanne uudestaan.'"
"Mutta minä sanoin hänelle, ettei se käynyt päinsä", jatkoi Munster. "Sanoin, että 'Marthalla' ei ollut lupaa ottaa rekryyttejä. 'Vai niin, eikö se käy päinsä niinkö?' sanoi hän. Ja sitten hän seisoi ja mietti hetkisen.
"Ja minä olin ennenkin nähnyt hänen miettivän", huudahti Sparrowhawk, "ja tiesin heti, että hän ennen pitkää ratkaisee pulman."