"Se oli hyvä temppu toisessakin suhteessa. Hän pakotti Kina-Kinan antamaan kansalleen määräyksen, että heidän oli palautettava kaikki, mitä olivat varastanet 'Marthasta'. Ja kaikki tuli takaisin, päivä päivältä — kompassit, taljat, purjeet, köydet, lääkearkut, liput, merkinantoliput — sanalla sanoen kaikki paitsi niitä kauppatavaroita ja elintarpeita, jotka he jo olivat ehtineet syödä suuhunsa. Hän antoi heille tietysti hiukan tupakkaa silloin tällöin, jotta he pysyisivät hyvällä tuulella."
"Antoi kuin antoikin", huudahti Sparrowhawk. "Hän antoi niille veijareille viisi syltä puuvillakangasta isosta purjeesta, kaksi myttyä tupakkaa kronometrista ja yhdentoista pennyn arvoisen tuppipuukon sadasta sylestä uudenuutukaista viiden tuuman manillaköyttä, Lujalla otteellaan hän oli alussa saanut Kina-Kinan valtaansa ja piti häntä kovilla koko ajan. Hän — kas tuossa hän tuleekin."
Sheldon hämmästyi suuresti nähdessään hänet. Koko ajan Punga-Pungan tapahtumia kerrottaessa hän oli nähnyt Joanin edessään sellaisena kuin hän aina oli hänet tuntenut, huonosti puettuna, hameessa, joka oli tehty akkunaverhokankaasta, pojan paita puserona, olkisandaalit jalkineina, Stetson-hattu päässä ja ikuinen revolveri asun täydennyksenä. Sydneystä tilattu puku oli kokonaan muuttanut hänen ulkonaisen olemuksensa. Yksinkertainen, jostakin pesukankaasta ommeltu puku antoi hänen solakalle vartalolleen sorean naisellisuuden leiman, joka oli Sheldonille aivan outo. Ruskeat kengät pilkistivät hameen alta hänen astuessaan pihamaan poikki, ja kerran hän vilaukselta näki ruskeaan, läpinäkyvään sukkaan verhotun nilkan. Kaiken kaikkiaan nämä ulkonaiset korut olivat tehneet hänet monta vertaa entistään naisellisemmaksi, ja hänen hurjat satumaiset seikkailunsa tuntuivat Sheldonista entistä käsittämättömämmiltä.
Heidän mennessään sisään aamiaiselle Sheldon huomasi, että Munster ja Sparrowhawk olivat hämmästyneet yhtä suuresti kuin hänkin. Tuttavallisuus oli kadonnut tipotiehensä, ja heidän käytöksensä oli äkkiä tullut äärettömän kunnioittavaksi.
"Min& olen raivannut meille uusia maita", sanoi Joan alkaessaan kaataa kahvia kuppeihin. "Vanha Kina-Kina ei koskaan unohda minua, siitä olen varma, ja sieltä saan miehiä milloin ikinä haluan. Näin Morganin Guvutussa. Hän on halukas sitoutumaan tuhannen miehen kauppaan ja lupaa maksaa neljäkymmentä shillinkiä kappaleelta. Kerroinko teille, että hankin 'Marthalle' pestauslupakirjan. Tein sen ja nyt se kuljettaa kahdeksankymmentä neekeriä joka matkallaan."
Sheldon hymyili hieman katkerasti itsekseen. Ihmeellinen nainen, joka sydneyläiseen pukuunsa puettuna oli astunut pihan poikki, oli kadonnut — ja hän kuuli taas pojan puhuvan.
XIX.
Kadonnut lelu.
"Kas niin", sanoi Joan huoahtaen, "nyt olen osoittanut teille muutamia ripeitä amerikkalaisia toimintatapoja, jotka menestyvät ja vievät tuloksiin, ja kuitenkin te taas aiotte jatkaa hidasta myyräntyötänne."
Viisi päivää oli kulunut, ja Joan ja Sheldon seisoivat verannalla katsoen "Marthaa", joka suunnaten kulkunsa tiukasti tuulta vastaan loittoni rannasta. Noina viitenä päivänä Joan ei ollut sanallakaan ilmaissut hartainta toivomustaan, mutta Sheldon, joka tähän seikkaan nähden luki hänen ajatuksensa kuin avoimesta kirjasta, oli huomannut hänen parikymmentä kertaa johtavan puheen siihen suuntaan toivoen, että Sheldon itse ehdottaisi, että hän ottaisi "Marthan" päällikkyyden huostaansa. Hän oli odottanut, että Sheldon sanoisi ratkaisevan sanan, ja oli vahvasti päättänyt olla itse sitä sanomatta. Sopivan laivurin hankkiminen oli ollut vaikea tehtävä. Joan oli aluksestaan mustasukkainen, eikä kukaan ehdotetuista ollut häntä tyydyttänyt.