Tuon illan keskustelun jälkeen Sheldon ei sanallakaan kosketellut näitä asioita, eikä hänen käytöksensä mitenkään muuttunut entisestään. Hänessä ei huomannut mitään, mikä olisi muistuttanut riutuvaa rakastajaa, ei edes rakastajaa ylimalkaan. Heidän suhteensa ei ollut millään tavalla kärsinyt. He olivat yhtä suoria ja toverillisia toisiaan kohtaan kuin ennenkin. Sheldon oli jännittyneenä odottanut, herättääkö hänen karu rakkaudentunnustuksensa Joanin naisellisen itsetietoisuuden eloon, mutta hän etsi turhaan sen merkkejä. Tyttö tuntui olevan aivan ennallaan kuten Sheldonkin, ja tämä, joka itse salasi todelliset tunteensa, uskoi varmaan, että Joan ei salannut mitään. Ja kuitenkin siemenen, jonka hän oli kylvänyt, täytyi itää, hän luotti siihen, vaikka ei luottanutkaan tulokseen. Tämän merkillisen tytön kehitystä oli mahdoton edeltäpäin arvata. Hän saattaisi herätä, se oli kyllä mahdollista, mutta yhtä mahdollista oli toisaalta, että hän, Sheldon, ei ollut Joanille se oikea, ja että hänen rakkaudentunnustuksensa vain vahvistaisi tytön käsitystä naimattoman säädyn paremmuudesta.

Sillävälin Sheldon oli alkanut uhrata yhä enemmän aikaa plantaasin hoitoon, ja Joan otti talouden ja moninaiset siihen liittyvät puuhat huolekseen. Hän kävi työhönsä käsiksi lujin ottein, merimiehen tavoin, ja mullisti perinpohjin menettelytavat ja kurinpidon. Beranden työmiehistön keskitaso oli paranemaan päin. "Martha" oli vienyt pois viisikymmentä miestä, joiden aika oli kulunut umpeen, ja he olivat olleet plantaasin pahimpia — Billy Be-Blowedin pestaamia viiden vuoden miehiä, jotka olivat nähneet vanhan hirmuvallan päivät ja olleet paikalla, kun Beranden entiset omistajat ajettiin pois. Uudet miehet, jotka olivat tulleet työhön uuden hallituksen aikana, antoivat aihetta toivoa parempia tuloksia. Joan oli alusta alkaen ollut Sheldonin kanssa yhtä mieltä siitä, että heitä oli kohdeltava ankarasti, mutta samalla ehdottoman oikeudenmukaisesti, jos mieli estää heitä saamasta tartuntaa niiltä vanhoilta työmiehiltä, jotka olivat jääneet paikalle.

"Luulenpa, että olisi edullista panna kaikki joukkueet työhön bangalon läheisyyteen tänä iltapäivänä", sanoi Joan eräänä päivänä heidän syödessään aamiaista. "Minä olen nyt saanut täällä suursiivouksen tehdyksi ja teidän pitäisi siivota työväenasunnot. Täällä varastellaan aivan liikaa."

"Hyvä tuuma", myönsi Sheldon. "Heidän arkkunsa on tutkittava. Olen juuri kaivannut paria paitaa, ja paras hammasharjani on myös poissa."

"Ja kaksi laatikkoa minun patruuniani", lisäsi Joan, "puhumattakaan nenäliinoista, pyyhkeistä, lakanoista ja parhaista tohveleistani. Mutta mitä he tekevät teidän hammasharjallanne, sitä minun järkeni ei riitä käsittämään. Ensi kerralla he kai varastavat biljardipallot."

"Yksi niistä hävisi muutamaa viikkoa ennen teidän tuloanne", sanoi
Sheldon nauraen. "Tänä iltapäivänä tutkimme arkut."

Heillä olikin yllin kyllin työtä siksi iltapäiväksi. He tutkivat kumpikin aseistettuina työväenasunnot päästä päähän, majan majalta. Päällysmiehet olivat apuna, ja puolisen tusinaa sanansaattajia oli valmiina kutsumaan paikalle ne miehet, joita kulloinkin tarvittiin, Kukin toi arkkunsa avaimen ja sai olla läsnä, kun päällysmiehet tarkoin nuuskivat sisällystä.

Varastettua tavaraa löytyi paljon. Runsas tusina ruokoveitsiä, vesurintapaisia, teräviä kuin partaveitsi, joilla yhdellä iskulla saattoi katkaista mieheltä pään. Pyyheliinoja, lakanoita, paitoja ja tohveleita, hammasharjoja, tomuhuiskuja, saippuaa, kaivattu biljardipallo ja kaikki usean kuukauden kuluessa kadonneet ja unohdetut pikkuesineet tulivat päivänvaloon. Mutta hämmästyttävintä kaikesta oli ampumatarpeitten runsaus — Lee-Metford-, Winchester- ja Marlin-kiväärien patruunia, 32-45 kaliberin revolverinpatruunia, haulikoitten patruunia, kaksi laatikkoa Joanin 38-kaliberisia, Malaitan vanhentuneitten Snider-kiväärien hirvittävän raatelevia patruunia, ruutia, dynamiittia, sytytyslankaa ja laatikoittain pommeja. Mutta suurin löytö tehtiin huoneessa, jossa asui Gogoomy ja viisi Port Adamsista kotoisin olevaa miestä. Arkuista ei täällä tavattu mitään varastettua, ja se herätti Sheldonin epäluulot. Hän käski penkoa maalattian. Ensin tuli esiin kaksi mattoihin käärittyä, hyvin öljyttyä ja ruostumatonta, uudenuutukaista Winchester-kivääriä, joita Sheldon ei tuntenut. Ne eivät olleet Berandelta peräisin, eivät myöskään ne neljäkymmentä astiaa ruutia, jotka löytyivät nurkkapaalujen alta. Sheldon ei myöskään varmasti muistanut, että heiltä olisi kadonnut kahdeksan laatikkoa pommeja. Iso Colt-revolveri tunnettiin Hughie Drummondin omaisuudeksi, ja Joan arveli, että Iver & Johnson-mallinen revolveri oli sama, jonka Matapuu oli maininnut kadottaneensa ensimmäisellä viikolla heidän saavuttuaan Berandelle. Kun ei mitään patruunia löytynyt, niin Sheldon antoi jatkaa kaivamista ja sai vaivan palkaksi viidenkymmenen naulan peltisen jauholaatikon. Gogoomy katsoi kiiluvin silmin, miten Sheldon otti esiin sata panosta patruunia kumpaiseenkin Winchesteriin ja yhtä monta erilajisiin ampuma-aseisiin kuuluvaa.

Kaikki kielletty ja varastettu tavara koottiin ja lajiteltiin bangalon takakuistille. Muutaman askelen päähän portaitten juurelta asetettiin ryhmään nuo lähes viisikymmentä rikoksellista ja heidän taakseen järjestettyihin joukkoihin plantaasin satoihin nouseva työntekijäjoukko. Portaitten yläpäässä istuivat Joan ja Sheldon, ja portailla seisoivat päällysmiehet. Varkaat kutsuttiin yksitellen esiin tutkittaviksi, mutta mitään uskottavaa ei heitä voitu saada tunnustamaan. He valehtelivat ilmeisesti ja itsepäisesti ja jouduttuaan kiinni valheesta he keksivät selitykseksi puolen tusinaa uusia valheita. Eräs väitti kivenkovaan löytäneensä kahdeksan kääröä ruutia rannalta. Matapuun revolverin, joka oli löydetty erään Kapu-nimisen mustan arkusta, tämä kertoi saaneensa Lervumielta. Lervumie, joka kutsuttiin selittämään asiaa, sanoi, että Noni oli sen hänelle antanut. Noni oli saanut sen Sulefatoilta, Sulefatoi Chokalta, Choka Ugavalta ja Ugava täydensi renkaan todistamalla saaneensa sen Kapulta. Mutta Kapu, jota vastaan näin ollen oli kaksi todistusta, kertoi rauhallisesti ja yksityiskohdittain, miten Lervumie oli sen hänelle antanut, ja Lervumie esitti aivan yhtä tarkasti, kuinka hän oli saanut sen Nonilta. Nonista ympyrä jatkui edelleen Sulefatoihin ja niin vähitellen takaisin alkupisteeseen.

Eräitten esineitten jälkiä voitiin varmasti seurata talon palvelijoihin asti, joista jok'ainoa vannoi ja vakuutti olevansa viaton ja vieritti syyn toveriensa niskoille. Nuorukainen, joka oli ottanut biljardipallon, sanoi, ettei hän ollut koskaan eläessään sitä nähnyt, ja esitti otaksuman, että se oli joutunut hänen arkkuunsa jonkin salaperäisen ja selittämättömän vihamielisen voiman vaikutuksesta. Hän ainakaan ei voinut selittää, miten se oli sinne tullut. Kukaties, vaikka olisi taivaasta pudonnut. Jokaisen vuosikausiin Berandelle poikenneen aluksen kokit ja laivamiehistöt saivat niskoilleen syyn lukuisain varastettujen esineitten ja miltei kaikkien ampumatarpeitten hankkimisesta. Heidän puheestaan ei saanut esille vähääkään totuutta, mutta varmaa oli, että tuntemattomat aseet ja ampumatarpeet olivat peräisin tänne poikenneista aluksista.