"Katsokaahan kaikkea tätä", sanoi Sheldon Joanille. "Me olemme nukkuneet tulivuoren suulla. Heitä pitäisi totisesti ruoskia…"
"Ei ruoski minu", huusi Gogoomy alhaalta. "Minu isä suuri päällikkö. Jos sinu ruoski minu, sinu pian tapahtu paljon hyvin paljon paha, minu sano."
"Suus kiinni, Gogoomy!" karjaisi Sheldon. "Minä piiskaan sinua, niin että poraat kuin seitsemän porokelloa. Kuule, Kwaque, pane rautoihin tämä Gogoomy."
Kwaque — harteva päällysmies — erotti Gogoomyn joukosta, pani toveriensa avustamana hänen kätensä ristiin selän taa ja naksautti raskaat käsiraudat lukkoon.
"Minu pian lopeta työ sinu luona, sinu kuole vallan kokonaan", uhkaili
Gogoomy kasvot vihan vääristäminä päällysmiestä.
"Pyydän teitä, älkää ruoskiko heitä", sanoi Joan matalalla äänellä. "Jos ruoskiminen on välttämätöntä, niin lähettäkää heidät Tulagiin esivallan rangaistaviksi. Antakaa heidän itsensä valita, tahtovatko mieluummin maksaa sakkoja vai joutua julkisesti ruoskittaviksi."
Sheldon nyökäytti päätään ja nousi seisomaan. Hän kääntyi mustan joukon puoleen.
"Manonmie!" huusi hän. Manonmie astui esiin ja jäi odottamaan.
"Sinä olet halju mies", sanoi Sheldon. "Varastat paljon, hyvin paljon. Olet varastanut yhden pyyhkeen, vesurin, kaksikymmentä patruunaa. Paha, hyvin paha on varastaa niin paljon. Minä olen sinulle hyvin vihainen. Jos sinä tahdot, niin minä otan sinulta yhden punnan sakkoa, joka kirjoitetaan isoon kirjaan. Mutta jollet tahdo maksaa sakkoa, niin minä lähetän sinut Tulagiin hallituksen piiskattavaksi. Siellä Tulagin vankilassa on paljon nuoria miehiä New-Georgiasta ja Ysabelista, ja he eivät pidä ollenkaan Malaitan miehistä. Totisesti, he antavat sinulle kovasti selkään. Mitäs sanot?"
"Sinu ota minu se yksi punta pois", oli vastaus. Manonmie astui ilmeisen tyytyväisenä takaisin paikalleen, ja Sheldon merkitsi sakon plantaasin työpäiväkirjaan.