"Mutta eihän minulla ole vaimoa", keskeytti Sheldon.
"Ainakin teillä pitäisi olla. Tämä asiantila on häpeällinen. Teidän pitäisi edes naida hänet kuten minä kunniallisena miehenä olisin valmis tekemään."
Ensi kertaa Sheldonin suuttumus kuohahti yli äyräittensä.
"Te…" alkoi hän kiivaasti, mutta hillitsi äkkiä itsensä ja jatkoi rauhallisesti: "Teidän olisi paras juoda lasillinen ja ajatella asiaa. Se on minun neuvoni. Tietysti te rauhoituttuanne ette halua jäädä tänne sen jälkeen, mitä nyt olette minulle sanonut, niin että sill'aikaa kuin juotte, kutsun minä venemiehistön koolle ja annan laskea veneen vesille. Ehditte Tulagiin kahdeksaksi tänä iltana."
Hän kääntyi ovea kohti pannakseen sanansa täytäntöön, mutta toinen tarttui häntä olkapäähän ja pyöräytti hänet takaisin.
"Kuuletteko, Sheldon, minä sanoin, että Salomonin-saaristo ei ole kyllin suuri meille kahdelle, ja tarkoitin sitä."
"Tarkoitatteko että tarjoudutte ostamaan Beranden maineen puineen kaikkineen?" kysyi Sheldon.
"En. Tarkoitan, että meidän täytyy tapella."
"Mutta mistä hitosta tahdotte tapella minun kanssani?" Toisen itsepäisyys teki Sheldonin kärsimättömäksi. "Minulla ei ole riitaa kanssanne, mitäpä teillä voisi olla minun kanssani. Minä en koskaan ole sekaantunut teidän asioihinne. Te olitte vieraani. Miss Lackland on yhtiökumppanini. Jos te katsoitte sopivaksi rakastella häntä ja jostakin syystä epäonnistuitte, niin mitäpä meidän silti tarvitsisi tapella? Me elämme kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, ja kaksintaistelut joutuivat pois muodista ennenkuin kumpikaan meistä oli syntynytkään."
"Te rakensitte riitaa", sanoi Tudor äreästi. "Te annoitte minun ymmärtää, että minun oli aika lähteä. Te lyhyesti sanoen ajoitte minut ulos. Ja sitten teillä on otsaa pyytää saada tietää, miksi minä rakennan riitaa. Tämä ei kelpaa, sen sanon teille. Te aloititte riidan ja minä tahdon saada sen perinpohjin ratkaistuksi."