Sheldon hymyili kärsivällisesti ja alkoi sytyttää savukettaan. Mutta
Tudor oli itsepäinen.
"Te aloititte riidan", väitti hän.
"Riitaa ei ole olemassakaan. Siihen tarvittaisiin kaksi, ja minä puolestani en tahdo kuulla puhuttavankaan sellaisesta mielettömyydestä."
"Te aloititte, kuuletteko, ja minä sanon teille, miksi sen teitte."
"Luulen, että te olette juonut liikaa", sanoi Sheldon. "Muulla tavoin en voi selittää järjetöntä itsepäisyyttänne."
"Minä sanon teille, miksi tahdoitte rakentaa riitaa. Te ette ollut tyhmä liioitellessanne tämän pienen viattoman hakkailun merkitystä ja pitäessänne sitä vakavana asiana. Metsästelin teidän maillanne, ja te tahdoitte päästä minusta. Teillä oli täällä hyvin hauska ja mukava olla, teillä ja tytöllä, kunnes minä tulin. Ja nyt olette mustasukkainen, juuri niin, mustasukkainen ja tahdotte ajaa minut pois täältä. Mutta minä en lähde."
"Jääkää sitten kaikin mokomin. En tahdo riidellä siitä kanssanne.
Jääkää vaikka vuodeksi."
"Hän ei ole teidän vaimonne", jatkoi Tudor ikäänkuin toinen ei olisi puhunutkaan. "Kenellä tahansa on oikeus hakkailla häntä, ellei hän ole teidän — no niin, ehkä sittenkin olin väärässä, onhan se täysin anteeksiannettavaa, kuinka olisin voinut tietää. Olisinhan voinut nähdä sen vaikka ummessa silmin, jos olisin välittänyt siitä, mitä Guvutussa juoruiltiin. Siellä kaikki nauroivat tälle teidän jutullenne. Minä olin hullu ja erehdyin todentotta, kun uskoin suhteenne viattomaksi."
Sheldon oli niin suuttunut, että toisen kasvot ja koko mies tuntuivat värähtelevän ja pyörivän hänen silmissään. Mutta ulkonaisesti hän oli levollinen ja ilmeisesti kyllästynyt keskusteluun.
"Olkaa hyvä ja antakaa miss Lacklandin jäädä keskustelun ulkopuolelle", sanoi hän.