"Miksi sen tekisin?" kysyi Tudor. "Te kaksi saitte minut puijatuksi käyttäytymään narrin tavoin. Mistä minä olisin voinut tietää, ettei kaikki ollut niinkuin olla pitäisi? Te ja hän käyttäydyitte ikäänkuin kaikki olisi parhaassa järjestyksessä. Mutta nyt olen saanut silmäni auki. Hän näytteli todella suurenmoisesti loukatun vaimon osaa, löi syyllistä korvalle ja pakeni teidän luoksenne. Tämä riittää todistamaan rannikon juorut tosiksi. Vai yhtiökumppanit — liiketarkoituksissa? Petkutusta, juuri petkutusta kaikki tyynni."
Silloin Sheldon kylmästi ja harkitusti löi häntä käsivartensa koko voimalla, ja Tudor, jonka leukaan isku sattui, kaatui kyljelleen ja särki kaatuessaan tuolin säpäleiksi. Hän nousi hitaasti jaloilleen, mutta ei koettanut hyökätä vastustajansa kimppuun.
"Tahdotteko siis kuitenkin tapella?" sanoi Tudor synkästi.
Sheldon nauroi, ensi kertaa todella sydämensä pohjasta. Tilanteen naurettavuus ei voinut olla vaikuttamatta hänen huumorille alttiiseen mieleensä. Hän oli valmistautuvinaan uuteen iskuun, mutta Tudor seisoi hänen edessään kalpeana kasvoiltaan, käsivarret veltosti riippuen eikä näyttänyt aikovan tehdä vastarintaa.
"En tarkoittanut nyrkkiottelua", sanoi hän hitaasti. "Tarkoitan taistelua elämästä tai kuolemasta. Te osaatte kyllä käyttää pyssyä ja revolveria, minä samoin. Niiden avulla me selvitämme tämän asian."
"Te olette tullut aivan hulluksi."
"En suinkaan", vastasi Tudor. "Minä olen vain rakastunut mies. Ja vielä kerran pyydän teitä lähtemään kanssani selvittämään välejämme. Valitkaa aseet mielenne mukaan."
Ensi kertaa Sheldon kiinnitti todella vakavaa huomiota hänen sanoihinsa. Hän ihmetteli, mikä kumman kiusanhenki mahtoikaan kalvaa tuon miehen aivoja saaden hänet käyttäytymään näin kummallisesti.
"Miehet eivät todellisessa elämässä toimi sillä tavoin", huomautti
Sheldon.
"Saatte huomata, että tästä tulee hyvinkin todellista elämää, ennenkuin meidän välimme ovat selvät. Aion tappaa teidät tänään."