"Turhia loruja, mies." Tilanne ei enää jaksanut tuntua
Sheldonista naurettavalta. "Turhia loruja eikä mitään sen enempää.
Kahdennellakymmenennellä vuosisadalla ei ryhdytä kaksintaisteluihin.
Niiden aika oli ennen — ennen vedenpaisumusta."
"Puhuaksemme Joanista…"
"Olkaa hyvä ja jättäkää hänen nimensä mainitsematta", varoitti Sheldon.
"Kyllä, jos lupaatte taistella."
Sheldon kohotti epätoivoissaan käsiään.
"Puhuaksemme Joanista…"
"Varokaa itseänne", varoitti Sheldon uudestaan.
"Lyökää te vain minut maahan, jos teitä haluttaa. Mutta sillä ette sulje suutani. Voitte lyödä minut maahan vaikka kuinka monta kertaa, niin pitkälti kuin päivää riittää, mutta niin pian kuin pääsen pystyyn, puhun taas Joanista. Tahdotteko siis tapella?"
"Kuulkaahan minua, Tudor", alkoi Sheldon koettaen puhua niin päättäväisesti kuin suinkin. "Minä en ole tottunut sietämään keneltäkään mieheltä kymmenettäkään osaa siitä, mitä jo olen teiltä sietänyt."
"Saatte sietää vielä aika paljon, ennenkuin tämä päivä on lopussa", oli vastaus. "Teidän täytyy tapella, kuuletteko. Annan teille rehellisesti tilaisuuden tappaa minut, mutta joka tapauksessa tapan teidät ennen päivän päättymistä. Me emme nyt ole sivistyksen helmassa, olemme Salomonin-saarilla sangen alkuperäisten olojen keskellä. Kuningas Edvardia, lakia ja järjestystä edustavat Tulagin asiamies ja tykkivene, joka silloin tällöin käy vierailemassa. Kaksi miestä ja yksi nainen — se on alkuperäinen tilanne sekin. Me ratkaisemme asian vanhaan hyvään alkuperäiseen tapaan."