"Jatka, jatka", pyysi Sheldon kuiskaten hänen vaietessaan.
"Minä odotin, että sinun kärsivällisyytesi pettäisi, ja kun se ei tapahtunut, niin rakastin sinua sitäkin enemmän. Sinä olit niinkuin isä ja Von. Sinä jaksoit pitää itsesi aisoissa. Et antautunut hullutteluihin…"
"Ennenkuin tänään", keskeytti Sheldon.
"Niin, ja senkin vuoksi rakastin sinua. Aika oli jo täytetty. Minä olin jo alkanut ajatella, ettet sinä enää koskaan ottaisi koko asiaa puheeksi. Ja nyt kun minä olen tarjonnut itseni sinulle, niin sinä et edes ole sanonut suostuvasi."
Molemmat kätensä Joanin olkapäille asettaen Sheldon vetäytyi käsivarren mitan päähän hänestä ja katsoi häntä kauan suoraan silmiin, joiden katse ei enää ollut kylmä, vaan ikäänkuin kultaisen hohteen läpitunkema. Silmät sulkeutuivat hetkeksi, mutta avautuivat jälleen, ja Joan vastasi rohkeasti hänen katseeseensa. Sitten Sheldon taas hellästi ja hartaasti veti hänet puoleensa.
"Entä 'oma kotiliesi ja satula'?" kysyi hän hetkistä myöhemmin.
"Nehän olen miltei saavuttanut. Ruohomaja on kotini ja 'Martha' satulani ja — ja katsohan kaikkia näitä puita, jotka olen istuttanut, puhumattakaan maissista. Ja kaikkeen olet sinä syynä. Ehkä en koskaan olisi alkanut rakastaa sinua, ellet sinä olisi saanut minua innostumaan Beranden viljelykseen."
"Kas tuolla tulee 'Nongasela' esiin niemenkärjen takaa ja sen veneet ovat vesillä", sanoi Sheldon kiinnittämättä huomiota Joanin viimeisiin sanoihin. "Ja asiamies on laivassa. Hän on matkalla San Christobaliin tutkimaan lähetyssaarnaajan murhaa. Onpa meillä onni matkassa, muuta en voi sanoa."
"Tuota onnea minä en oikein käsitä", sanoi Joan pettyneenä. "Meidän olisi pitänyt saada viettää tämä ilta aivan kahdenkesken ja puhua kaikenlaista. Minulla on niin loppumattomasti kysyttävää sinulta. Emmekä me tällä kertaa olisi puhuneet niinkuin miehet keskenään", lisäsi hän.
"Mutta minun tuumani on sittenkin parempi." Sheldon oli hetkisen kahden vaiheilla. "Katsos, asiamieshän on saariston ainoa viranomainen, joka voi antaa meille naimalupakirjan. Ja — sanohan, eikö meillä ole onnea — tohtori Welshmere on täällä ja voi vihkiä meidät. Voimme siis mennä naimisiin tänä iltana."