Kysymys tuntui saavan tytön hetkiseksi hämilleen.
"Olen", vastasi hän sitten uhkamielisesti. "Mitä siitä?"
"Ei mitään. Minä vain arvelin sitä."
"Ettekö muuta?"
Sheldon pudisti päätään.
"En — mitä tarkoitatte?" kysyi hän.
"En juuri mitään. Arvelin vain, että ehkä tahtoisitte sanoa jotakin kohteliasta."
"Nimeni on Sheldon, David Sheldon", sanoi mies äkkiä huomaten velvollisuutensa ja ojensi laihan kätensä.
Tytön käsi ojentautui silmänräpäyksessä häntä kohta mutta pysähtyi puolitiehen.
"Ja minun nimeni on Lackland, Joan Lackland." Sitten hän todenteolla ojensi kätensä. "Emmekö voisi olla ystäviä?"