Viaburi toi kaksi sytytettyä lyhtyä valkoisen miehen tarkasteltaviksi. Tämä tutki niitä tarkoin ja näki, että ne paloivat kirkkaasti, levein, tasaisin liekein, ja nyökäytti hyväksyvästi päätään. Toinen lyhdyistä nostettiin lipputangon kahveliin, ja toinen ripustettiin avaralle verannalle. Näiden majakkatulien tarkoituksena oli ohjata merenkulkijoita Beranden ankkuripaikkaan, ja joka ilta vuodet umpeensa ne samalla tapaa tarkastettiin ja ripustettiin paikoilleen.
Valkoinen mies laskeutui jälleen vuoteelleen helpotuksesta huoahtaen. Päivän työ oli päättynyt. Pyssy oli hänen vieressään vuoteella, revolveri hänen kätensä ulottuvilla. Vierähti tunti, jonka aikana hän ei liikahtanutkaan. Hän lepäsi puolinukuksissa, miltei horrokseen vaipuneena. Äkkiä hän havahtui. Hänen takanaan olevalta verannalta kuului hiljaista narinaa. Huone oli L:n muotoinen ja vuodenurkka pimeä, mutta huoneen pääosassa, biljardipöydän yläpuolella ja juuri nurkkauksen takana, jotta valo ei häirinnyt häntä, paloi lamppu kirkkaasti. Myöskin veranta oli hyvin valaistu. Hän odotti hievahtamatta. Narina kuului uudelleen, ja hän ymmärsi, että talon ulkopuolella hiiviskeli useita miehiä.
"Mitä siellä?" huusi hän tuimasti.
Koko talo, joka oli rakennettu paaluille noin 12 jalkaa maanpinnan yläpuolelle, vavahteli pakenevien jalkain töminästä.
"He alkavat käydä rohkeiksi", mutisi mies. "Tässä on jotakin tehtävä."
Täysikuu nousi Malaitan yläpuolelle ja valaisi Berandea. Oli aivan tyven. Sairaalasta kuului yhä valitusta. Ruohokattoisissa parakeissa nukkui lähes kaksisataa villatukkaista ihmissyöjää päivän aherruksesta uupuneina. Mutta yksi heistä kirosi valkoista miestä, joka ei koskaan nukkunut, ja moni nosti päätään kuullakseen häntä. Talon neljällä verannalla paloivat lyhdyt kirkkaasti. Ja valkoinen mies itse makasi huoneessaan pyssy toisella, revolveri toisella puolellaan, ja heittelehti voihkien vuoteellaan välillä hetkiseksi uinahtaen levottomaan uneen.
II.
Jotakin tulee tehdyksi.
Seuraavana aamuna David Sheldon huomasi tilansa entistä arveluttavammaksi. Oli ilmeistä, että hän oli huomattavasti heikompi, ja lisäksi oli muitakin epäsuotuisia oireita havaittavissa. Lähtiessään kierrokselleen hän katseli ympärilleen saadakseen aiheen kiivastumiseen. Hän tarvitsi sitä. Jännittynyt tilanne olisi ollut kyllin vakava, vaikkapa hän olisi ollut aivan tervekin, ja välttämättä oli nyt jotakin tehtävä, ennenkuin tauti teki hänet aivan avuttomaksi. Mustat kävivät yhä vihaisemmiksi ja uhkamielisemmiksi, ja että he edellisenä iltana olivat rohjenneet tunkeutua hänen verannalleen asti — mitään sen röyhkeämpää saattoi Berandella tuskin tapahtua — se ennusti pahaa. Ennemmin tai myöhemmin he saisivat hänet käsiinsä, ellei hän sitä ennen saisi heitä nujerretuksi, ellei hän taas uudelleen tuntuvalla ja tehoavalla tavalla saisi syövytetyksi heidän mustiin sieluihinsa, että valkoista miestä vastaan ei kannattanut nousta.
Hän palasi pettyneenä taloonsa. Hän ei ollut saanut ainoatakaan tilaisuutta muistuttaa heille, miten röyhkeydestä ja uppiniskaisuudesta rangaistiin. Ja tällaisia rikoksia oli sattunut joka päivä sen jälkeen kuin tauti oli puhjennut Berandella. Jo se, ettei kukaan ollut tehnyt itseään syypääksi mihinkään rikokseen, oli itsessään epäilyttävä seikka. He alkoivat tulla oveliksi. Hän katui, ettei edellisenä yönä ollut odottanut, kunnes rauhanhäiritsijät olisivat tunkeutuneet sisään asti. Silloin hän olisi ampunut yhden tai pari, ja antanut muille verikirjaimin kirjoitetun läksyn opittavaksi. Hän oli yksin — ja heitä oli kaksisataa, ja ajatus, että sairaus kävisi hänelle ylivoimaiseksi ja että hän joutuisi heidän valtaansa, tuntui kammottavalta. Hän oli näkevinään mustien ryntäävän viljelysten poikki, ryöstävän varastot putipuhtaiksi, polttavan rakennukset poroksi ja lähtevän Malaitalle. Vielä hän oli näkevinään toisen kaamean näyn: oman päänsä päivänpaisteessa kuivattuna ja kärvennettynä koristamassa ihmissyöjäkylän kanoottivajaa. Ellei "Jessie" pian ehtinyt perille, oli hänen ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin.