Sheldon katsoi häneen hyvätuulisen huvitettu ilme kasvoillaan.
"Tiedättehän, että minä olen purjehtinut Tahitilta tänne saakka saadakseni plantaasin", intti Joan, "ja tiedätte myös, mitä tuumia minulla oli. Nyt olen muuttanut mieltä. Tahdon mieluummin omistaa Beranden yhdessä teidän kanssanne ja korjata hedelmiä kolmen vuoden kuluttua kuin raivata maata Pari-Sulaylla ja odottaa seitsemän vuotta."
"Entä se — tuo kuunari…" Sheldon muutti mieltä ja vaikeni kesken lausettaan.
"Mitä siitä, jatkakaa vain."
"Lupaatteko olla suuttumatta?" kysyi Sheldon.
"Lupaan, lupaan, nythän on kysymys liikeasioista. Jatkakaa!"
"Aikoisitteko te ehkä itse purjehtia sillä? Olla sen kapteenina sanalla sanoen? Ja käydä Malaitalla työväkeä ottamassa?"
"Aion kuin aionkin. Siten säästäisimme laivurin palkan. Teemme sopimuksen, jonka mukaan te saatte plantaasinhoitajan palkan, minä kapteenin. Se on aivan yksinkertainen juttu. Ja ellette te suostu ottamaan minua osakkaaksi, niin ostan Pari-Sulayn, hankin paljon pienemmän aluksen ja purjehdin sillä itse. Mikä on siis ero?"
"Eroko? Se on erittäin suuri. Jos te asetutte Pari-Sulaylle, niin te itse kokonaan vastaatte uhkapelistänne. Te voitte vaikka ruveta ihmissyöjäksi, eikä minulla ole oikeutta sekaantua asiaan. Mutta Berandella te olisitte minun yhtiökumppanini, ja minä olisin teistä vastuunalainen. Minä en tietysti voisi koskaan suostua siihen, että minun yhtiökumppanini saisi olla pestauslaivan kapteenina. Sanon teille, että sitä en koskaan antaisi sisareni enkä vaimoni…"
"Mutta enhän minä aio tulla teidän vaimoksenne, Jumalan kiitos, vaan ainoastaan yhtiökumppaniksenne."