"Ja muutenkin koko tuuma on naurettava", jatkoi Sheldon järkähtämättä. "Ajatelkaahan nyt, millaiseksi tilanne muodostuisi. Nuori mies ja nuori nainen yhtiökumppaneina syrjäisellä plantaasilla. Ainoa käytännöllinen ratkaisu olisi, että minä menisin kanssanne naimisiin…"
"Minä tein teille liiketarjouksen, eikä tarkoitukseni ollut kosia", keskeytti Joan kylmästi ja suutuksissaan. "Löytyisiköhän tästä maailmasta miestä, joka kohtelisi minua kuten toveria."
"Mutta te olette kerta kaikkiaan nainen", aloitti Sheldon, "ja joitakin sopivaisuuden, säädyllisyyden…"
Joan nousi pystyyn ja polki jalkaa.
"Tiedättekö, mitä minä nyt tahtoisin sanoa?"
"Tiedän kyllä", vastasi Sheldon hymyillen. "Te tahtoisitte sanoa:
'Kirotut hameet!'"
Joan nyökäytti päätään, mutta näytti jo alkavan katua.
"Juuri niin minä aioin sanoa, mutta niillä sanoilla on aivan toinen kaiku, kun te ne lausutte. Tuntuu siltä, kuin te itse todella ajattelisitte mitä sanotte ja kuin minä olisin antanut siihen ajatukseen aiheen. No niin, nyt minä menen nukkumaan. Mutta olkaa hyvä ja miettikää ehdotustani ja antakaa minun kuulla päätöksenne huomenna. Nyt meidän ei kannata siitä keskustella. Te saatte minut vain kiivastumaan. Katsokaas, te olette pelkuri, ja hyvin itsekäs. Te pelkäätte, mitä muut typerät ihmiset sanoisivat. Vaikka teidän vaikuttimenne olisivat kuinka kunnialliset tahansa, niin teidän tunteitanne loukkaisi, jos muut arvostelisivat teidän tekojanne. Ja te ajattelette enemmän omia viheliäisiä tunteitanne kuin minun tunteitani. Ja — pelkuri-raukka kun olette — kaikki miehet ovat sisimmässään pelkureita — te puette pelkuruutenne valepukuun ja sanotte sitä ritarillisuudeksi. Kiitän Jumalaa siitä, etten ole mieheksi syntynyt. Hyvää yötä! Ajatelkaa asiaa älkääkä olko tuhma. Berande kaipaa aito amerikkalaista tarmoa. Te ette edes tiedä mitä se on. Te olette tuota sitkeätä lajia, joka ryömimällä pääsee eteenpäin, ja isäksi te olette hermostunut. Minulla on tuoreet voimat, joita ilmasto ei ole ehtinyt heikontaa. Ottakaa minut kumppaniksenne, niin saattepa nähdä, että minä pudistelen nämä saarelaiset liikkeelle. Myöntäkää pois, että olen jo ehtinyt ravistella teitä."
"Myönnän toki", vastasi Sheldon. "Sen te olette kuin olettekin tehnyt. Ei kukaan ihminen ole antanut minun niin armottomasti kuulla kunniaani kuin te. Jos joku joskus olisi sanonut minulle, että minä joutuisin tällaiseen tilanteeseen… Ei, kyllä minä myönnän, että te olette pudistellut minua kelpolailla."
"Mutta tämä ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tuleman pitää", vakuutti Joan Sheldonin noustessa ja tarttuessa hänen ojennettuun käteensä. "Hyvää yötä! Ja muistakaa, että minä huomenna tahdon saada kuulla järkevän päätöksen."