Sheldon hätkähti, mutta Joan jatkoi nuorekkaan suorasukaisesti:
"Ikäänkuin hyve olisi minkään arvoinen, jos sitä täytyy valvoa ja pitää jalka- ja käsiraudoissa, että se pysyisi hyvänä. Teidän harras halunne saada minulle seuranainen edellyttää melkein, että minä ilman sellaista en pysyisi hyveellisenä. Mutta minä tahdon mieluummin olla hyvä sen vuoksi, että on parasta olla hyvä kuin sen vuoksi, että satasilmäinen vanha ilkeä ämmä ei anna minulle tilaisuutta olla huono ihminen."
"Mutta enhän minä sitä ajatellut", pisti Sheldon väliin, "vaan mitä muut ajattelisivat…"
"Antakaa heidän ajatella rauhassa, niiden kurjien raukkojen, joiden mieli on saastutettu. Juuri pelkäämällä noita arvottomia teidän kaltaisenne miehet joutuvat riippuvaisiksi heistä."
"Pelkäänpä, että te olette Shelley naisen hahmossa", vastasi Sheldon, "ja tuolla tavoin te todella pakotatte minut rupeamaan yhtiökumppaniksenne, jotta saisin tilaisuuden suojella teitä."
"Jos te otatte minut yhtiökumppaniksenne saadaksenne suojella minua, niin minä en rupeakaan siksi, sillä hyvä. Te pakotatte minut lopultakin ostamaan Pari-Sulayn."
"Sitä enemmän syytä…" aloitti Sheldon.
"Tiedättekö, mitä minä aion tehdä?" kysyi Joan "Minä koetan löytää jonkun toisen miehen täällä Salomonin-saarilla, miehen, joka ei halua suojella minua."
Sheldon ei voinut salata sitä vastenmielistä vaikutusta, jonka nämä sanat häneen tekivät.
"Tuota te ette itsekään tarkoita", sanoi hän suostutellen.