Jeri ei enää milloinkaan nähnyt villien synkkää saarta, vaikka tämä usein unissa palasi sen mieleen värikkäänä harhanäkynä: se oli uudelleen elävinään siellä, Arangin hävityksestä ja rannalla tapahtuneista ihmislihansyömingeistä aina siihen asti, jolloin se pakeni Nalasun kranaatintuhoaman majan ja ruumiin luota.
Malaitalta Ariel suuntasi kulkunsa luoteeseen Ongtong-Javaan ja Tasmaniin. Nämä ovat isoja kehänmuotoisia, päiväntasaajanseudun kuumuudessa paahtuvia korallisaaria, jotka tuskin kohoavat vedenpintaa korkeammalle lounaisosassa Tyynenmeren ääretöntä ulappaa. Tasmanista lähdettyä oli edessä taas pitkä merimatka Bougainvillen korkealle saarelle. Senjälkeen Ariel pääsuuntanaan kaakkoinen luovaili hitaasti vastatuuleen laskien ankkurin melkein jokaisessa Salomonin saarten satamassa Choiseulin ja Ronongon saarilta Kulambangran, Vangunun, Pavuvun ja Uuden Georgian saarille asti. Se oli ankkurissa myös »Tuhannen laivan lahdessa», joka silloin oli aivan autio ja tyhjä.
Viimeinen paikka Salomonin saarilla, missä sen ankkuri kalisten juoksi veteen ja tarttui korallihiekkaiseen pohjaan, oli Floridan saaren rannalla oleva Tulagin satama, jossa kuvernööri eli ja hallitsi.
Harley Kennan luovutti kuvernöörille Makawaon, joka vietiin hyvin vartioituun ruohomaja-vankilaan jalkaraudoissa odottamaan lukuisten rikostensa laillista tutkimista. Ja luotsi Johnny sai ennen kuin palasi kuvernöörin palvelukseen, runsaan osan kahdenkymmenen punnan palkkiosta, kun Kennan jakoi sen venemiehistön kesken, joka oli juossut viidakon läpi apuun silloin, kun Jeri oli tarrautunut Makawaon niskaan ja säikäyttänyt tämän vetäisemään liipasinta ennättämättä tähdätä.
»Ilmoitan teille sen nimen», sanoi kuvernööri heidän istuessaan hänen bungalovinsa avaralla kuistilla. »Se on Hagginin terrierejä Meringen laguunilta. Koiran isä on Panu ja äiti Timi. Koiran oma nimi on Jeri, sillä minä olin läsnä ristiäisissä, ennen kuin sen silmät olivat auenneet. Voinpa kaiken kukkuraksi näyttää teille sen veljenkin. Tämän nimi on Miksi. Se on villien vartijana Eugéniellä, kaksimastoisella kuunarilla, joka on ankkurissa teidän vieressänne. Kapteeni on nimeltään Kellar. Pyydän häntä tuomaan Miksin maihin. Jeri on epäilemättä ainoa eloonjäänyt Arangilla olleista.
»Kunhan saan aikaa ja tarpeeksi varoja, teen vastavierailun päällikkö Bashtin luo, enkä suinkaan brittiläisten risteilijäin ohjelman mukaan. Vuokraan pari kauppalaivaa, otan mukaan mustaihoisen poliisivoimani ja ne valkoiset, joita en voi kieltää lähtemästä vapaaehtoisina. Sillä retkellä ei pommiteta ruohomajoja. Annan joukkoni nousta maihin kyllin kaukana rannikolla, teemme kiertoliikkeen ja hyökkäämme Somoon maalta käsin samalla kun laivani saapuvat sinne meren puolelta.»
»Aiotteko siis maksaa verilöylyn verilöylyllä?» paheksui Villa Kennan.
»Maksan verilöylyn lailla», vastasi kuvernööri. »Opetan Somolle lakia. Toivon, ettei mitään onnettomuuksia tapahdu ja ettei yhtään henkeä menetetä kummallakaan puolella. Mutta aion saada kapteeni Van Hornin ja hänen perämiehensä Borckmanin päät ja tuon ne Tulagiin kristillisesti haudattaviksi. Aion tarttua vanhaa Bashtia niskasta ja istuttaa hänet maahan siksi aikaa, kun luen hänelle lakia ja oikeusoppia. Tietysti...»
Kuvernööri, entinen oxfordilainen, askeettisen näköinen, kapeaharteinen ikämies, likinäköinen ja silmälasipäinen, kuten tiedemiehet yleensä, kohautti olkapäitään. »Tietysti, elleivät he pysy järjissään, saattaa nousta meteli, jossa jollekulle heikäläiselle ja meikäläiselle voi käydä ohraisesti. Mutta lopuksi tulos on kumminkin sama. Vanha Bashti kyllä oppii, että on viisainta jättää valkoisten miesten päät heidän hartioilleen.»
»Mutta kuinka hän sen oppii?» kysyi Villa Kennan. »Jos hän on kylliksi ovela ollakseen taistelematta teitä vastaan ja vain istuu ja kuuntelee englantilaista lakianne, muuttuu koko juttu hänelle vain mainioksi ilveilyksi. Pakollinen paikoillaan istuminen luentoa kuunnellessa on ainoa rangaistus, minkä hän saa hirmuteoistaan.»