»Sati», luki Van Horn. »Viimeisen monsuunituulen alkaessa tuli Satin vatsa hyvin kipeäksi, ja vähitellen Sati loppui kokonaan», selitti hän etelämerenenglanninkielellä muistiinmerkinnän: »Kuoli punatautiin neljäntenä heinäkuuta 1901».
»Sati tehdä paljo työ ja pitkä aika», ahdisteli Nau-hau yhä edelleen. »Kuinka paljon hänestä tulla rahaa?»
Van Horn laski päässään kirjaanpanojen mukaan.
»Hänestä piti tulla kaikkiaan kuusikymmentä puntaa ja kaksi puntaa kultarahaa», tulkitsi hän kuudenkymmenenkahden punnan palkan. »Maksoin etukäteen hänen isälleen kymmenen puntaa ja viisi puntaa. Jäljellä on kaikkiaan neljäkymmentä puntaa ja seitsemän puntaa.»
»Mistä syy ei olla enempi kuin neljäkymmenen puntaa ja seitsemän puntaa?» kysyi Nau-hau kyeten mahduttamaan niin tavattoman suuren summan vain kielelleen, mutta ei aivoihinsa.
Van Horn piti kättään koholla.
»Sinä hätiköit liikaa, Nau-hau. Sati osti plantaasilla vaatelaatikon kahdellakymmenellä punnalla ja yhdellä punnalla. Satille jää kaikkiaan kaksikymmentä puntaa ja kuusi puntaa.»
»Mistä syy jää kaksikymmenen puntaa ja kuusi puntaa?» jatkoi Nau-hau taipumattomana.
»Koska niin paljon jää», vastasi kapteeni lyhyesti.
»Sinu antaa minulle kaksikymmenen puntaa ja kuusi puntaa.»