»Entä koira?» oli Agnon seuraava kysymys. »Koiran on hyvitettävä tabun rikkominen. Se on korkea tabu. Se on minun tabuni. Sen on määrännyt Somo, meidän esi-isämme ja ensimmäinen hallitsijamme, ja se on aina siitä asti ollut päälliköiden tabu. Koiran täytyy kuolla.»
Hän vaikeni ja mietti asiaa, ja Jeri palasi kaivamaan hiekkaa vainunsa selvästi osoittamalta paikalta. Agno yritti estää, mutta Bashti tuli väliin.
»Anna olla», sanoi hän. »Anna koiran todistaa itsensä syylliseksi minun silmieni edessä.»
Ja Jeri teki sen kaivamalla esiin kaksi munaa, särkemällä ne ja latkimalla niiden kallisarvoisesta sisällyksestä sen, mikä ei valunut ja hävinnyt hiekkaan. Bashtin silmät olivat aivan kiillottomat, kun hän kysäisi:
»Eikö miesten koirajuhla ole tänään?»
»Huomenna keskipäivällä», vastasi Agno. »Koiria on jo tuotu paikalle. Niitä on ainakin viisikymmentä.»
»Viisikymmentäyksi», oli Bashtin tuomio samalla kun hän nyökkäsi Jeriin päin.
Pappi kumartui tarttuakseen Jeriin.
»Miksi nyt?» kysyi päällikkö. »Saisit vain taakan kantaaksesi suon yli. Kulkekoon takaisin omilla jaloillaan. Sido se vasta kanoottivajan luona.»
Jeri hyppeli innostuneena molempien miesten kannoilla suon poikki.