Miksi näki, sitä täysin käsittämättä, kuinka erään muuliaasin satulaan aina pantiin naula. Aasi oli ensimmäisen kerran areenalle ilmestyessään lihava ja hyväntuulinen. Se oli ollut lemmikkiaasina perheessä, jossa oli monta lasta, se oli saanut osakseen aina rakkautta ja ystävällisyyttä ja aiheuttanut monta makeata naurunpurkausta hullunkurisella itsepintaisuudellaan. Mutta Collinsin silmät olivat keksineet terveyttä, voimaa ja pitkää ikää sekä vielä naurettavan ulkonäön ja hullunkuriset eleet tuossa pitkäkarvaisessa muuliaasissa.
Se oli ristitty Rosinanteksi ensimmäisenä areenapäivänään. Ja silloin se myös sai kokea elämänsä suurimman yllätyksen. Se ei aavistanut satulassa olevan naulaa, ja niin kauan kuin satula oli tyhjä, ei naulaa tuntunutkaan. Mutta samassa kun Samuel Bacon, neekeritemppuilija, istuutui satulaan, teki naula tehtävänsä. Hän tiesi kaikki ja oli varuillaan. Mutta Rosinante, jolle naula oli yllätys, jännitti selkänsä ja heitti ratsastajan maahan ensimmäisen kerran eläessään. Se kävi niin salamannopeasti, että Collins aivan loisti tyytyväisyydestä Samin lentäessä kahdentoista jalan päähän sahajauhoihin.
"Tehkää tuo aina yhtä hyvin", sanoi Collins, "niin saatte seurata mukana hyvillä ehdoilla, kun myyn aasin, siitä lyön vetoa. Siitä tulee mainio numero. Mutta siihen tarvitaan lisäksi vielä kaksi temppuilijaa, jotka ovat yhtä notkeita kuin te sekä yhtä vahvahermoisia ja nokkelia arvioimaan, minne putoavat."
Ja Rosinantelle alkoi se opetushelvetti, joka myöhemmin säästi sen ostajalle äärettömästi aikaa. Päivä päivältä se sai kestää kidutuksen uudelleen. Sen ei tarvinnut enää kantaa naulasatulaa. Neekeri istui paljaaltaan sen selkään, mutta kuitenkin Rosinante tunsi naulan piston ja lennätti ratsastajan selästään; naula oli nyt nahkaremmillä kiinnitetty Samin ranteeseen. Lopulta Rosinanten selkä tuli niin araksi, että se alkoi hyppiä taaksepäin, jos sitä katsoikaan. Muistaen, miltä naulanpisto tuntuu, se alkoi nykiä, tanssia ja hyppiä kohta, kun huomasi, että joku aikoi nousta sen selkään.
Kun oli näin harjoiteltu neljä viikkoa, hankittiin kaksi muuta temppuilijaa, valkoihoisia nuorukaisia, ja koko ohjelmanumero esitettiin eräälle hoikalle herrasmiehelle, jolla oli vahatut viikset ja joka näytti ranskalaiselta. Lopulta hän osti Rosinanten, maksaen siitä tinkimättä mitä Collins pyysi, ja otti palvelukseensa Samin ja molemmat valkoiset temppuilijat. Collins oli järjestänyt näytännön aivan kuin oikeassa sirkuksessa ja hankkinut kaikki tarvittavat välineet sekä toimi itse tallimestarina ostajan ollessa katsojana.
Lihavana kuin voikimpale ja hullunkurisen näköisenä Rosinante tuotiin esiin tilapäiselle nelikulmaiselle lavalle, joka oli aidattu kankaaseen kierrettyjen terästolppien päähän kiinnitetyillä, samoin kankaaseen peitetyillä teräsköysillä. Päitset otettiin pois, ja se laskettiin irti. Se kävi heti levottomaksi, luimisti korviaan ja näytti vihaiselta.
"Muistakaa yksi asia", Collins sanoi ostelijalle. "Jos ostatte sen, tulee teistä tallimestari, ettekä te itse saa milloinkaan pistää sitä naulalla. Kun se huomaa sen, voitte milloin tahansa panna kätenne sen päälle ja hillitä sen. Se on hyväluontoinen ja kiitollisin aasi, minkä olen milloinkaan nähnyt työssä. Sen täytyy pitää teistä ja vihata noita kolmea muuta. Ja vielä yksi neuvo: jos se käy todella vihaiseksi ja yrittää purra, voitte kiskoa siltä hampaat pois ja ruokkia sitä sitten appeella ja höyrytetyillä ryyneillä. Annan teille helposti sulavien ruokien ohjeita. Nyt aloitetaan!"
Collins nousi korokkeelle ja taputti Rosinantea, joka oli hyvin säyseä ja koetti kaikessa ystävyydessä tunkeutua hänen ohitseen ja pois nuora-aitauksesta päästäkseen piinasta, minkä se tiesi olevan tulossa.
"Katsokaa", sanoi Collins, "se luottaa minuun. Se tietää, etten minä
ole milloinkaan sitä pistänyt ja että aina lopulta olen sen pelastanut.
Minä olen sen laupias samarialainen. Nyt pidän pienen puheen yleisölle.
Sitä voitte sitten tietenkin höystää oman makunne mukaan."
Eläintenkesyttäjä laskeutui alas aitauksesta, astui areenalle ja katsoi eteensä, sivuille ja ylös, aivan kuin olisi vedonnut permannon ja parvien yleisöön.