"Mikä liike teillä on?"
"Se ei kuulu teihin, hyvä herra." Sam hymyili aivan kuin pyytäen anteeksi nenäkkyyttään ja kompuroi muutaman askeleen eteenpäin. "Voisinhan koetella onneani arpajaisissa tämän sijaan, mutta sitä en tee. Saanko rahat? Se on minulle pääasia."
"Kyllä ne saatte", sanoi Collins, "jos ne ansaitsette. Astukaa syrjään ja odottakaa hetkinen. Jos hyvät naiset ja herrat suovat anteeksi viivytyksen, pyydän useampia vapaaehtoisia ilmoittautumaan. Onko useampia, jotka haluavat kilpailla? Viisikymmentä dollaria kuudessakymmenessä sekunnissa. Melkein dollari sekunnissa … jos voitatte. Niin, lupaan dollarin sekunnista. Kuusikymmentä dollaria sille pojalle, miehelle, naiselle tai tytölle, joka voi pysytellä Rosinanten selässä yhden minuutin. Tulkaa esiin, hyvät naiset. Muistakaa, että tänä päivänä on kaikilla yhtäläinen äänioikeus. Tässä voitte loistavasti voittaa miehenne, veljenne, poikanne, isänne ja esi-isänne. Ei mitään ikärajaa. Tahtooko isoäiti suoda meille sen kunnian?" hän sanoi suoraan jollekin muka hyvin vanhalle naiselle etumaisella penkillä. — "Kuten kuulette — 'tulevalle ostajalle' — olen ladellut koko yksinpuhelun, ja sen voitte oppia kahdessa harjoituksessa, voitte suorittaa sen nyt heti paikalla, aivan ilmaiseksi, se sisältyy ostosummaan."
Molemmat toiset temppuilijat tulivat sahajauhokentän yli, ja Collins auttoi heidätkin kuvitellulle korokkeelle.
"Voitte muodostella yleisölle pidettävää puhetta aina sen kaupungin mukaan, minne tulette", hän selitteli ranskalaiselle. "Teidän on helppo saada selville kaikkein halveksituimpien ja ajastaan eniten jäljelläolevien kylien ja kauppaloiden nimet. Ja sitten annatte apulaistenne sanoa olevansa niistä kotoisin."
Collins antoi nyt näytöksen alkaa. Samin ensimmäinen koe loppui kovin lyhyeen. Hän ei ennättänyt kunnolleen istuutuakaan, ennenkuin aasi heitti hänet selästään. Puolen tusinaa nopeasti toistettua yritystä ei onnistunut paljon paremmin. Viimeisellä kerralla Sam pysytteli Rosinanten selässä kymmenen sekuntia ja heitti sitten hullunkurisen kuperkeikan aasin pään yli. Sam laskeutui alas lavalta, pudisti päätään, paineli kättään kylkeään vasten, aivan kuin olisi loukannut itsensä. Sitten oli toisten poikien vuoro. Eteviä voimistelijoita kun olivat, he tekivät sangen ihmeellisiä ja hullunkurisia kuperkeikkoja. Sam toipui ja tuli takaisin. Lopuksi kaikki kolme tekivät yhdessä hyökkäyksen Rosinantea vastaan ja koettivat yhtaikaa päästä eri suunnilta sen selkään. He hajosivat kuin akanat tuuleen; väliin he vierivät kaikki yhteen kasaan. Kerran saivat molemmat valkoiset, jotka seisoivat vähän syrjempänä hengähtämässä, aasin selästä lentävän Samin niskaansa niin että he kaatuivat kaikki yhteen rykelmään.
"Muistakaa, että se on oikein itsepäinen aasi", puheli Collins vahaviiksiselle miehelle. "Jos joku yleisön joukosta ilmoittautuu päästäkseen käsiksi rahoihin, niin sitä parempi. Niistä selvitään hyvin pian. Ei ole elävää olentoa, joka voisi pysyä sen selässä yhden minuutin … jos se vain silloin tällöin saa harjoituksissa tuntea naulanpistoja. Sen täytyy elää alituisessa naulanpelossa. Älkää antako sen veltostua siinä suhteessa. Jos annatte sen levätä jonkun päivän, niin harjoitelkaa pari kertaa naulan avulla juuri ennen näytännön alkua, muutoin se ehkä unohtaa kaikki ja pilaa koko numeron ravaamalla ympäri areenaa selässään ensimmäinen retkale, joka siihen kiipeää.
"Mutta jos joku takertuisi kiinni käsin ja jaloin ja hampain ja pysyttelisi paikoillaan, kunnes minuutti olisi melkein loppuun kulunut, niin antakaa Samin tai jonkun apulaisenne huomaamatta hiukan raapaista aasia naulalla. Silloin on ratsastajan onni lopussa. Te ette voi hävitä, ja yleisö on menehtyä nauruun.
"Ja sitten paras kaikesta, mikä saa aina kättentaputukset raikumaan. —
Valmiina, te kaksi! — Aloittakaa, Sam!"
Sillä välin kun valkoiset pojat uhkasivat nousta Rosinanten selkään molemmilta puolin ja kiinnittivät sen tarkkaavaisuuden itseensä, Sam sai äkkiä raivoisan epätoivonkohtauksen, hyppäsi nuoran yli, takertui käsin ja jaloin Rosinanten kaulaan ja painoi päänsä lujasti hevosen päätä vastaan. Ja Rosinante nousi takajaloilleen, kuten se aikoja sitten oli oppinut tekemään saadessaan lukuisia naulanpistoja päähänsä ja kaulaansa.